Yliarvostettu kesä

Olen vahvasti  sitä mieltä että kesä on roimasti yliarvostettu.  Koko talvi  sitä odotetaan ja kun se sitten tulee, ihmiset huokaavat: Kyllä kesä on ihana!   Mutta onko se todella?
 Kun odotetaan hellettä, saattaa koko kesän olla koleaa ja sataa päivästä toiseen. Niitylle ei ole menemistä ilman kumisaappaita punkkien varalta, marjametsässä vaanivat hyttyset sankoin joukoin ja nyt on vielä ilmaantunut uusi vitsaus: hirvikärpänen. Pihakasvien kimppuun käyvät murhaajaetanat, ja kun viinimarjat kypsyvät, tulevat rastaat ja putsaavat puskat tyhjiksi alle minuutin. Jos haluat istua kesäillalla ystävien kanssa ulkona keskustellen viinlasin ääressä, tulevat pienen pienet mytiäiset, en tiedä mitä ne ovat suomen kielellä, mutta ruotsiksi knott, ja ne vasta purevat ihon paukuroille. Jokapuolella taloa tulevat kamalat hämähäkit, oikeat lukit, esiin ja virittävät verkkojaan. Minä kärsin hämähäkkikauhusta. On ampiaisia, ja kamalia ötököitä joka paikassa, joista ei ole talvella haittaa. Talon ulkopuolella olevan katulampun ympärillä kiertelevät iltaöisin lepakot, jotka joskus katselen kauhunväreet selkäpiitä karsien. Tässä siis kesän ihanuus!
     Mutta eipä surra. Jäihän sentään ystävät ja viini. No niin, viini tosin jätetään pois, kun lähdemme tästä ystäviemme kanssa kohta kesäretkelle. Retken päämäärä on vielä hämärän peitossa, mutta kasvitieteelliseen museoon mennään, ja sen jälkeen vielä muualle. Mieleen työntyy jotain:  "Rakastan tulemista, menemistä, lähtemistä. Seuraan lumoavia ääniä, tietämättä matkani päämäärää."     Matkaan, matkaan, matkaan, vaunut eteenpäin! Ajomies nyt huutaa: taakse koti jä!