Munkkikestit

Kesäloma alkoi eilen! Mikä ihana tunne olla seitsemän viikkoa vapaana työn ikeen alta. Lähdin heti aamusta liikkeelle. Kävin kuntosalilla vetämässä hikisen ohjelman, niin sitä pitää! Edes lomalla ei saa jättäytyä velttoilemaan. On kuntoiltava, että saa nauttia kaikista kesän tarjoamista ihanista houkutuksista, joista munkkien syöminen on vain yksi. Siis, kotiin päästyä en yhtään heittäytynyt laiskaksi, vaan aloin vääntää munkkitaikinaa. Sitten vaan soittamaan lapsille, että täällä olis tarjolla just paistettuja munkkeja plus kahvia ja mehua ja cocacolaa. Ei tarvinnut kauan vartoilla, kun jo lasten perheet tulivat ja meillä oli mukavat iltapäivän munkkikestit. Miten ihanaa. On kesä ja lopultakin on tullut lämpö ja kaikki kukat ja pensaat kukkivat. Mitä sitä ihminen voi enää muuta pyytää. Paitsi munkkeja. Munkit tekivät kauppansa, kaikilla oli niin mukavaa, ihan pienimmilläkin. Tällaisia päiviä varten elämä on. netta

Serkun vierailu

Serkku oli tulossa käymään. Sunnittelin ja toivoin ilmojen puolesta parasta, mutta ei! Ilmojen haltijat eivät olleet puolellani, toivomuksiani ei otettu huomioon. Satoi joka ainoa päivä kylmää sadetta, lämpöasteet kohosivat 12-14 asteeseen. Onko näin kylmää kesää ennen koettu? En muista. Kaikki meni kuitenkin hyvin. Lauantaina kävin kuulemassa hienon konsertin Carolin kirkossa ja tapasin serkkuni siellä. Nautin konsertista ja tosi kauniista kuorolaulusta. Sunnuntaina serkkuni miehensä kanssa olivat vierainamme ja puhe pulppusi vuolaana kuin kevätpuro, sillä välillä on ollut vuosia, ihan vuosikymmeniä, ettemme ole tavanneet kuin hautajaisissa. Nyt saimme puhella sydämemme halusta. Oli todella mieltä lämmittävää tavata monen vuoden jälkeen oma serkkunsa, jonka kanssa lapsena leikimme ja teimme myöskin kepposia. Niitä olikin hauska muistella nyt, mutta silti jäi paljon asioita joita olin aikonut ottaa keskustelussa esille. No, jätetään seuraavaan kertaan, sillä "...paljon sanomatta jää, kun harvoin tavataan..." Lapsenlapseni Sanna oli kilpailemassa ja mitaleitakin tuli taas kahdesta juoksusta, hopeaa ja pronssia. Sekin lämmitti mieltä, vaikka ei kesä lämmitä, niin aina jotain sentään. Oli siis antoisa viikonloppu. Tänään menen tekemään lehtijuttua, niin että kaikki rullaa. netta

Terapeuttinen lounas

Eilen tapasin ystäväni ja kävimme lounaalla. Hän on ollut puoli vuotta Malaysiassa, ja olisi luullut että olisimme puhuneet hänen siellä olonsa kokemuksista. Niistäkin kyllä, mutta vain pintapuolisesti. Keskustelu kulki aivan toisella tasolla. Jostain syystä puhe kääntyi mieltämme painaviin asioihin. Olipa sattumaa, siinä ihminen joka myös on kokenut melkein samaa kuin minäkin. Siispä rohkenin puhua mieltäni kauan hiertäneistä asioista, tunsin mieleni kevenevän, ja ihmeitten ihme - katkeruus olikin yhtäkkiä mielestäni kadonnut. Tiedän ettei sattumaa ole, vaan kaikella on oma tarkoituksensa. Oli varmasti tarkoitus että kohtaan ihmisen jolla on ollut samoja elämän tiellemme paiskanneita epäoikeudenmukaisuuksia. Sillä jos elämä jotakin on, niin ainakin se on epäoikeudenmukainen. Onko sanonnalla: jokainen saa ansionsa mukaan, mitään merkitystä? Joskus tuntuu ettei ole. Istuimme lounaalla varmaan pari tuntia ja puhelimme. Sillä oli minuun terapeuttinen vaikutus. Ystäväni ansaitsisi terapeutin palkkion. Mitähän ne mahtavat ottaa tunnilta? Tänään on mieleni ollut kevyt. Sain myös käsiini kauan kaipaamani kirjan: Tuulen varjo ja alettuani sitä lukemaan, heti huomaan, että se on kirja ylitse muiden. netta