Töitä

Tänään kävin tekemässä kaksi lehtihaatattelua. Ajoin Dalsjöforsiin, ihan maalle, tiet ovat kiemuraisia ja jäisiä. Ajoin tietenkin harhaan, sain soittaa kolme kertaa ja kerran kävin kysymässä neuvoa eräästä talosta. Kun lopulta löysin oikeaan paikkaan, minua oli jo Maija vastassa tiellä, mutta en millään voinut pysähtyä kapealle kujalle, joka oli liukas ja epätasainen ja tiesin, että jos pysähdyn, en millään enää saa autoa liikkeelle. Ajoin siis komeasti suoraan Maija ohi, erään ison hevostilan pihaan, Maija huusi minulle: ajoit taas väärin! Vaivoin sain autoni käännettyä jäisellä pihalla, ja ajoin takaisin Maijan luokse. Talvi ei ole yhtään mukava kun pitää ajaa liukkaita tietä pitkin. Kävin saman tien vielä tekemässä toisenkin haastattelun ja sekin sujui ihan hyvin. Joskus kai olisi hyvä pysähtyä miettimään, mitä minulle itselleni kuuluu. Pieni inventaario aika ajoin tekisi hyvää sielulle. netta

Vapaapäivän ajatuksia

Tämä on pitkästä aikaa päivä, jolloin minulla ei ole mitään edeltäpäin suunniteltua tehtävää. Olen ymmällä, mitä silloin pitäisi tehdä? Laiskotellako? Ei oikein sovi luonteeseeni. Kirjallisuuskerhossamme on tehtävänä lukea joku nobelin kirjallisuuspalkinnon saaneen Mario Vargas Llosan kirja, olen nyt jo lukenut yhden ja parasta aikaa luen kahta yhtä aikaa. Kirjastosta on vielä buukattu yksi Vargasin kirja, niin että olen sitten lukenut niitä neljä. Minkään niistä ottaisin esittelyyni? Huomenna näytetään televisiossa vuoden Idrottsgaala, ja siellä on mukana lapsenlapseni pojantytär Sanna! Hän on urheiljatyttö, joka on voittanut useita palkintoja yleisurheilussa, ja hän sai kutsun hienoon Idrottsgaalaan, jossa on kaikki Ruotsin urheilija-eliitti, ja Sannakin on mukana, vaikka on vasta 14-vuotias. Hän on tyttö, joka ottaa urheilun ja harjoitukset tosissaan, hoitaa omaa hevostaan Mimmiä, ja hoitaa myös koulunsa kunnialla. Olen kiitollinen ja iloinen. Tänään taidan käyttää vapaan päiväni lukemalla Vargasin kirjoja ja keittämällä ison kattilallisen "talvisoppaa" ravitsevaa ja hyvää keittoa, ja kutsun tuttuja sitä syömään. netta

Viikonloppua

Vapaa viikonloppu edessä, hurraa! Minun piti tehdä tässä taannoin, muka käytännön asioita täällä kotona. Mutta kuinka kävikään? Minut soitettiin tekemään lehtijuttua Distansgatanille, jossa oli hienoa väkeä Suomesta vierailulla. Oli lääkäreitä ja psykiatreja ja arkkitehteja, tulleet tänne tutustumaan, mitenRuotsissa hoidetaan sairaan- ja vanhustenhoito. Oli todella antoisaa ja mielenkiintoista keskustella ihmisten kanssa, jotka asuvat Suomessa. He toivat aivan kuin raikkaan tuulahduksen entisestä kotimaasta. Oikein havahduin itse huomaamaan, miten sitä on vieraantunut kaikesta siitä. Sitä paitsi oli kovasti mielenkiintoista ja opettavaista kuulla, miten Suomessa ja miten Ruotsissa hoidetaan näitä asioita. Tyytyväisenä sain todeta, että lääkärien mukaan, joiden kanssa juttelin, on Ruotsissa "kaikki paremmin". He lupasivat ottaa oppia ja viedä mennessään ideoita paremmasta hoidosta Suomeen. Olin ihmeissäni. Onko todella niin? Täälläkään ei kaikki ole hyvin, tietenkään, mutta todella paremmin kuin Suomessa. Henkilökuntaa on meillä enemmän ja yksilön intregiteetti otetaan paremmin huomioon täällä. Olipa mukava kuulla. Kaikki ei siis olekaan niin huonosti kuin luullaan. Pitäisi muistaa, että jossain aina jollakin on huonommin asiat. Kauheaa on katsella uutisista maailmalla tapahtuneista luonnon katastrofeista. On syytä olla kiitollinen, ettei itse tarvitse olla siellä. netta

Kultareuna

Joka päivällä on kultareunansa, sanotaan. Kun aamulla heräsin, oli maailma muuttunut valkoiseksi. Puitten ja pensaitten yllä lumipeite. Pitää nauttia talvesta sellaisena kuin se tänä vuonna on. Australian tulvat kauhistuttavat. Aina jossain päin maailmaa näyttää olevan hätä. Siksi tunnen kiitollisuutta, että itse ja läheiset saamme olla turvallisesti juuri täällä. Olen ollut pitkällä vapaallani, mutta touhua on silti riittänyt joka päivälle. Eilisen kultareuna oli se, kun sain postista myöhästyneen joulukortin. Siinä oli ollut väärä postinumero, ja harhaillut ties missä, mutta löysi kuitenkin perille. Ja minkälainen kortti! Sen oli taiteilija itse maalannut kiitokseksi minulle, kun kirjoitin hänestä lehtijutun joskus kesällä. Se antoi kultareunan päivääni. Kyllä on olemassa ihania ihmisiä, pitäisi aina muistaa se, kun maailma kolhii. Ihania ja kultaisia ihmisiä on. Tänään aion, tai ainakin yritän, saada aikaan jotain käytännöllistä. Olen aika huono köytännön asioissa, mieluiten vain haaveilen ja mietin ja kirjoittelen. Minunlaisianikin -ehkä- tarvitaan. netta

Uusi vuosi on alkanut

Joulu on siivottu pois, mikä helpotus! Olen ollut niin kiireinen, etten yhtään ehtinyt kirjoittaa joulun ja uudenvuoden aikaan. Loppiainenkin meni, ja nyt on edessä pitkä talvi. Lunta on kaikkialla, ja sitä tulee joka päivä lisää. Joulu meni entisin tavoin.Uutena vuonna valoimme tinaa, ja minä sain kolme figuuria, ihan selvät tanssiaiskengät, ja iltalaukku! Hah, minulle siis on tulossa hienoja juhlia. Karin tinaa oli vaikea tulkita. Joku siivekäs se oli, muistutti kovasti yöperhosta, tai sitten arveltiin sen olevan joku lintu, mutta lopputuloksena oli, että se on tietystikin lentokone. Se tietää matkaa, ehkä matkoja. NO niin,leikkiähän kaikki tällainen on.
Olen tehnyt kovasti töitä kaikkien perinteisten touhujen lisäksi. Yksi hauska juttu sattui joulupäivänä. Olimme kutsuttu vanhemman pojan luokse syömään. Kun lähdimme kotiin, olin ottanut pojan vaimon kengät jalkaani ja kävelimme kotiin. Seuraavana iltapäivänä poikani tuli ja sanoi hakevansa Annelin kengät, jotka minä olin vienyt. Luulin sitä hyväksi vitsiksi ja nauroin, mutta kävi toteen että olin todella ottanut miniän kengät ja kävellyt niissä kotiin, huomaamatta mitään eroa. Puolustuksekseni voi sanoa, että meillä on ihan samanlaiset kengät, Annelin ovat mustat, minun tummansiniset, muuten ihan samanlaiset. Ei siis ihme, että tapahtui sekaannus, mutta eihän se ollut muuta kuin hauska juttu, jolle olemme nauraneet. Pitää sanoa, että meillä molemmilla on hyvä maku kenkien suhteen, pidämme samanlaisista kengistä! Tämä talvi tuntuu kovin loputtoman pitkältä kun jo kaipaan kevättä ja kesää. Pitää vaan purra hammasta ja kestää. Ehkä saan aikaa sen verran että ehdin käydä hiihtämässä. Se olisi mielen terapiaa. netta