Salaperäinen ystävä

Tapasin eilen ystäväni E:n, joka vilahtaa elämässäni aina silloin tällöin. Hän asuu talvet ulkomailla ja matkustelee paljon, joten minulla oli onnea tavata hänet eilen ennenkuin hän jo taas huomenna matkustaa pois maasta.  Tapasimme siis, ja ensin kävimme Sjöbon siirtolapuutarhassa, joka on täynnä pieniä kesämökkejä, jotkut talviasuttaviakin, oikeita pieniä taloja. Ja mitkä ihanat puutarhat ympärillä, kaikkialla kukkivia kasveja ja kasvimaita. Kumma kyllä en ole koskaan siellä ennen käynyt. Sitten olimme meillä ja sain ystävästäni uimatoverin. Olimme uimassa läheisessä Bogrydsjärvessä, ja saimme sen pitää kokonaan itsellämme. Ketään muuta urhoollista ei ollut uimassa.  Uimme ja keskustelimme elämästämme. Kumma juttu, että ystäväni E. on sellainen ihminen jolle olen voinut kertoa sellaisia asioita joita en kenellekään toiselle ole tohtinut kertoa. Niin kävi nytkin. Olen taipuvainen uskomaan, että jokin sallimus lähettää hänet tielleni aina sopivin aikavälein, että saan keventää mieltäni hänelle.
 On hyvä omistaa sellainen ystävä.
 Elokuu alkaa huomenna, eikä sitä luvattua hellettä tai kesäilmaa ole vieläkään tullut. Koko ajan olen saanut kuulla, että ensi viikolla tulee lämmintä, ensi viikolla tai silloin ja silloin se tulee, on luvattu lämmintä elokuuksi jne. En usko enää mihinkään ennusteisiin. Tilanne on sellainen kuin Samuel Becketin näytelmässä: "Huomenna hän tulee," jolloin odotetaan koko ajan Godotia tulevaksi, huomenna hänen pitäisi tulla. Mutta tuleeko hän? Ei tietenkään. Hän ei tule huomenna eikä koskaan. Sama tilanne on nytkin. Kesäistä helletä ei tule, vaikka sitä koko ajan luvataan ja odotetaan: huomenna se tulee...
 Kehoitankin katsomaan kyseisen teatterinäytelmän, ja lopetan tähän : "mitä pidät kyttyrästäni, kysyi kameli kilpikonnalta:

Uimakausi alkoi

Nyt se sitten alkaa, nimittäin uintikauteni. Kävin aamulla uimassa, eikä ollut lainkaan kylmää, vaan tosi ihanaa. Rakastan uimista, ja kun saan olla ihan yksin vedessä, koko järvi on vain minua varten.
 Kävin kävelemässä ja keräsin kesäkukkia vaasiin. Mesiangervon huumaava tuoksu tuo aina mieleeni muiston lapsuudesta. Suljen silmäni -nuuhkaisen mesiangrvon kukkaa - ja silmieni eteen aukeaa kesäinen lapsuuden maisema, se ei koskaan petä. Juuri tuoksut ovat vankasti ankkuroitu muistoihin.
   Haikeaa oli huomata Kultapiiskun jo kukkivan.  Se on  komea kasvi, mutta kun se alkaa kukkia, tietää, että kesän helein aika on ohitse. Kesä alkaa olla raskaana kaikesta, mitä aurinko on hedelmöittänyt. Marjat metsissä ja kanttarellit ja kaikki kesän ihanuus.  Kesälfunssani sain häipymään syömällä mustaviinimarjoja. Niissähän on vitamiineja ja parantavaa voimaa. Tänään piti tulla kaatosade, ukkosta ja jo illalla järjestelin pihalla kaiken kuntoon sen kamalan sateen varalta. Mutta pyh, missä se sade nyt sitten viipyy?
Oikullista ilmaa. " Suvi kukkien loiston jo lupaa, sekä kypsyvät hedelmät. Taas laadin mä toivojen tupaa... " toivomuslistallani on retki Skåneen ja Österlenille. Pääsenkö sinne? Mutta mitä nyt? Alkoi kauhea sade. Pitää lopettaa jos kohta ukkonen jyrähtää.

Kesä tuli lopultakin

Kesä on lopultakin tullut myös tänne.Jo eilen tunsin että nyt se on täällä!  Lämmintä! Eilen olin Hajomissa lehtikeikalla. Miten kaunista maalaismaisemaa siellä on. Berghem on ehkä, ehkä, kappale kauneinta Ruotsia. Tosin, eteläinen- ja LänsiRuotsi on todella kaunista. Haastattelu sujui kuten aina, ja sen jälkeen sain tutustua ison maalaistalon isoon puutarhaan. Se oli tosiaan näkemisen arvoinen. Oli vaikka minkälaista kasvia ja pensasta ja sain opastetun kierroksen siellä. Söin mustia viinimarjoja ja ihania vadelmia, sain vielä mukaani hienoja kukkivia kasveja joita talon isäntä minulle kaivoi  ämpärillisen mukaani. Mikä ihana retki, ja samalla työkeikka. Minulla on todella kiva työ.Tapaan joka kerta mitä mukavimpia ihmisiä. Kuulen heidän historiansa ja tunnen syvää kunnioitusta jokaista  haastattelemaani ihmistä kohtaan. Ei niin pientä ihmistä, etteikö hänellä ole tarina kerrottavana. No, tänään rehkin pihalla istuttaen eilen saamani kasvit. Minusta kehittyy ehkä vielä oikea puutarhuri, hah hah. Olen lopultakin saanut pikku tonttini sellaiseen kuntoon kuin olen aina halunnut. Iltaisn on mukava kävellä rundi "tiluksillani" katsellen kaikenlaisia yrttejä joita maasta nousee ihan vain minun ilokseni.
  Kiinalainen sananlasku tietää totuuden. "Jos haluat olla onnellinen loppu elämäsi, hanki itsellesi puutarha." Jotenkin näin, ja olen samaa mieltä. Vaikka hankkisi tavaraa kuinka paljon tahansa, ei se kauan pidä ihmistä tyytyväisenä, mutta kun viljelee puutarhaa, istuttaa, kasvattaa, lannoittaa, tappaa satoja etanoita,  - ja sitten joka päivä näkee uuden pensaan tai yrtin puhkeavan kukkaan - ah eikö se ole onnea?

Kasvitieteellinen puutarha

Olimme retkellä kasvitieteellisessä puutarhassa Göteborgissa. Se on kasveista ja puista kiinnostuneelle oikea aarreaitta. Miten monia lajeja siellä voi nähdä. Mitä erikoisia puitakin kuten esimerkiksi nenäliinapuu - on olemassa. Kävelimme siellä vaikka kuinka kauan. Aika unohtui. Eväskorien sisältö nautittiin puiston huvimajassa. Mikä ihana retki ja mukaan ostin tietenkin useita kasvien taimia. Sieltä ajoimme Kungsbackan Freeportiin ja Plantageen. Ihana päivä, saimme nauttia sekä elämyksistä, että ystävien seurasta. Meillä on myös tapana automatkoillamme kysellä toisiltamme arvoituksia. Tällä kertaa arvoitukset eivät olleetkaan vanhanaikaisesta Maamme-kirjasta, vaan otettu suoraan netistä. Arvoitukset kulkivat hyvän maun molemmilla puolilla. Mikä esimerkiksi on miesten Helvetti?  En arvaa sanoa, keksiköön jokainen itse, mikä se voisi olla.   Katsoin eilen teeveestä K-special-ohjelman, joka kertoi taiteilija Lucien Freudin taiteesta. Ohjelmassa oli mukana hänen mallejaan, jotka jokainen oli luonnossa paljon nuorempia ja kauniimpia kuin miksi Freud heidät oli maalannut. Ihan järjestään joka ainoa oli tauluissa kuvattu paljon vanhempina ja rumempina kuin mitä he olivat luonnossa. Ja ihmeellistä oli mielestäni, että taiteilija oli kuvannut mallinsa melkein aina alastomina, jalat harallaan ja omituisissa asennoissa. Jopa Freudin kaikki omat tyttäret oli taiteilija kuvannut alasti reidet harallaan. Minusta se jo hipoo sopimattomuuden rajoja. Olen ihaillut Freudin muotokuvia, mutta itse en haluaisi istua hänen mallinaan. Jopa usealle tuttu taulu, jossa sohvalla makaa ylettömän lihava nainen läskit valuen, niin malli on luonnossa oikein sievä nainen, eikä edes ylettömän lihava. Ihmettelen miksi taiteilija halusi kuvata mallinsa niin rumina. Freud kuoli vuosi sitten ja hän oli Sigmund Freudin pojanpoika. Ehkä se seittää sen, että hän sanoi aina maalaavansa mallin selaisena kuin hän sen näkee, ei sellaisen kuin malli oikeasti on. Näkikö hän koko maailman rumana?

Yliarvostettu kesä

Olen vahvasti  sitä mieltä että kesä on roimasti yliarvostettu.  Koko talvi  sitä odotetaan ja kun se sitten tulee, ihmiset huokaavat: Kyllä kesä on ihana!   Mutta onko se todella?
 Kun odotetaan hellettä, saattaa koko kesän olla koleaa ja sataa päivästä toiseen. Niitylle ei ole menemistä ilman kumisaappaita punkkien varalta, marjametsässä vaanivat hyttyset sankoin joukoin ja nyt on vielä ilmaantunut uusi vitsaus: hirvikärpänen. Pihakasvien kimppuun käyvät murhaajaetanat, ja kun viinimarjat kypsyvät, tulevat rastaat ja putsaavat puskat tyhjiksi alle minuutin. Jos haluat istua kesäillalla ystävien kanssa ulkona keskustellen viinlasin ääressä, tulevat pienen pienet mytiäiset, en tiedä mitä ne ovat suomen kielellä, mutta ruotsiksi knott, ja ne vasta purevat ihon paukuroille. Jokapuolella taloa tulevat kamalat hämähäkit, oikeat lukit, esiin ja virittävät verkkojaan. Minä kärsin hämähäkkikauhusta. On ampiaisia, ja kamalia ötököitä joka paikassa, joista ei ole talvella haittaa. Talon ulkopuolella olevan katulampun ympärillä kiertelevät iltaöisin lepakot, jotka joskus katselen kauhunväreet selkäpiitä karsien. Tässä siis kesän ihanuus!
     Mutta eipä surra. Jäihän sentään ystävät ja viini. No niin, viini tosin jätetään pois, kun lähdemme tästä ystäviemme kanssa kohta kesäretkelle. Retken päämäärä on vielä hämärän peitossa, mutta kasvitieteelliseen museoon mennään, ja sen jälkeen vielä muualle. Mieleen työntyy jotain:  "Rakastan tulemista, menemistä, lähtemistä. Seuraan lumoavia ääniä, tietämättä matkani päämäärää."     Matkaan, matkaan, matkaan, vaunut eteenpäin! Ajomies nyt huutaa: taakse koti jä!

Parempi myöhään...

Kesä jatkuu koleana. Marjat metsissä alkavat kypsyä. Olen käynyt mustikassa ja kanttarelleja on metsät täynnä.Ihmekös tuo, kun on ollut sellainen sadekesä,ettei tämä kansa muista sellaista ennen eläneensä.
 Vaan minkäs ilmoille voit. Jos ottaa hermoon ikuinen sade ja mustat pilvet, niin pitää muistaa, että se on sama kaikille.   Pieni lepoloma pois arjesta ja maiseman vaihto, sellainen ei olisi yhtään hullumpaa, tunnen sen.
  On ollut kiirettä koko kesän ja itsekseni ihmettelen että kuinka ihmeessä ehdin käydä vielä töissäkin, ennen eläkepäiviä. Minulle sopii jatkuva meno ja aktiivinen elämä, mutta joskus olisi kiva saada tehdä joku asia valmiiksi asti  ilman katkosta. En ole ehtinyt vastata meilejäni ja kun eilen päätin vastata kaikille, mutta päästyäni hyvään alkuun, puhelu keskeytti. Ent. työtoverini Rita P. W. soitti ja jutteli työpaikan asioita. Kuuntelin mielelläni,  kiitollisena siitä, ettei minua enää kosketa työpaikan asiat.
 Elämä on jakso vaiheita. Nyt on se vaihe takanani, mutta silti minua lämmittää se, että entiset työtoverit eivät ole minua unohtaneet. Niin kauan kun joku muistaa, niin kauan olen olemassa.
Pihatöitä on ollut mukava tehdä ja lopultakin on piha saatu mukavaan kuntoon. Minulla on kuitenkin vihollisia. Murhaajaetanat ovat syöneet kaikki istuttamani isot päivänkakkarat. Vaikka kuinka taistelen vastaan, etanat voittavat. Taistelu on toivotonta, kun tapan niitä, tulevat toiset etanat ja syövät kuolleet lajitoverinsa. Siksi niitä kutsutaan murhaajaetanoiksi. Inhoittavia nilviäisiä, jotka laskevat satoja munia joista sitten taulee uusia etanoita ja niin edelleen. Toiset viholliset ovat rastaat, jotka joka vuosi syövät viinimarjat pensaista. Marjat alkavat nyt kypsyä, ja rastaat kokoontua pihalle.Olen väsännyt alumiinista kiiltäviä linnun pelättimiä, saa nähdä onko niistä apua. On tämä maamiehen elämä täynnä vastoinkäymisiä ja taistoa vihollisia vastaan. En halua kuitenkaan vielä kuovuttaa. Varmasti joku keksii vielä jonkinlaisen keinon hävittää etanat, muuten niistä tulee maanvaiva samalla lailla kuin punkeistkin.
 Olimme eilen pojan luona, grillattiin ja seurusteltiin. Mukavaa yhdessäoloa. Sanna, lapsenlapsi oli ollut ensimmäisen päivän työssä. Meillä riitti juteltavaa. Tänään lähden kohta lehtihaastatteluun, huomenna ehkä lähdemme ystävienkanssa retkelle.  Kari pelaa tennistä pojanpojan kanssa.
 Lopuksi muutama kysymys Pablo Nerudan Kysymysten kirjasta. Osaatko vastata niihin?
Onko aurinko tänään sama kuin eilen, vai onko sen tuli eri tulta?
-Mistä tulee sadepilvi mustine itkusäkkeineen?
 -Kuinka mitataan vaahtoa, joka kumpuaa oluesta?  - Miksei torstai päätä tulla pejantain jälkeen?
Ja eikö milloinkaan ole parempi kuin myöhään?

Läckö Slott

Eilen teimme kesäretken Läckö Slott:in kauniisiin maisemiin Vänerin rannalle.Eväkorit mukana ja ystävien hauska seura teki tosi hyvää mielelle. Sitäpaitsi ajoimme halki ihanien kesäisten niittymaisemien, joka puolella kukkivat vanhan ajan niittykukkaset. Vanha sanonta: "kun olet surullinen, etsi kauneutta" tuli todistetuksi. Kauneus antaa mielelle harmoniaa. Itse Läckön linna oli tietysti kokemisen arvoinen. Kuuntelimme linnan kirkossa musiikki-esityksen, kuulimme paikan historiaa ja tutustuimme ihanaan puutarhaan. Varsinkin linnan puutarhan erilaiset kasvit ja kukat kiinnostivat. Ajoimme sieltä kalarantaan, jossa söimme kala-aterian ja mukaan ostimme savustettua siikaa ja lohta. Ilmakin oli suosiollinen. Tällaiset retket antavat myös kaiken muun hyvän lisäksi muistoja loppuelämäksi.   
 Pitää vielä sanoa, että teatterikurssi teki minulle tosi hyvää. Opin kaiken mielikuvitus- keskittymis- tyyppi- ynnä muun harjoittelun lisäksi, että muistaisin aina laittaa itseni elämässä etusijalle. Joskus se unohtuu. Seisoin näyttämölla ja esitin tyyppiäni Elviiraa, eikä yhtään nolottanut.Lisäksi sain vielä kuulla, että minulla on kaunis hymy!