Luontoretki

Tänään teimme retken Mölarpin myllylle. Se on luonnonsuojelualue ja siellä on runsaasti erilaisia kasveja, harvinaisiakin, ja puita ja lintuja. Eri pituisia reittejä kulkee läpi aivan ihatuttavan luonnon. Valitsimme kaksi reittiä, joita oli nautinto kulkea. Sinne aion vielä mennä joskus yksinäni mietiskelyretkelle. Sellaiset yksinäiset kävelyt luonnossa ovat tutkimusmatkoja sekä luontoon että omaan itseeni. Tarvitsen sellaista. Olen aina ollut kiinnostunut kasveista. Olen sitä ikäpolvea, jonka piti kesäisin kerätä kasveja, eikä se mielestäni ollut lainkaan rasitus vaan lisäsi mielenkiintoa kasvien maailmaa kohtaan. Siitä johtuen kai tunnen vieläkin monia kasveja ja muistan niiden latinalaiset nimet ja heimot. Turhaa tietoa, voi joku ajatella, mutta ei taito tai tieto ole koskaan ollut raskas kantaa. Luonnonsuojelualue myös muistuttaa siitä, millainen luonto lintuineen ja eläimineen voisi olla ilman ihmisen kosketusta ja kaiken hävitysvimmaa. Minä sain oppia jo nuorena että:"Älä tallaa nurmikoita. Älä puita vahingoita. Älä riko luonnon rauhaa. Älä mellasta ja pauhaa." netta

Mansikoita

Eräs kesään ehdottomasti kuuluvista pakollisista kuvioista on puutarhamansikoiden poiminta. Vielä ihanampaa sitten on niiden syönti kermavaahdon tai jätskin kanssa. Monivuotinen perinne on ollut lastenlasten kanssa retki mansikkaviljelyksille Hyssnaan. Jo aivan pienistä pitäen ovat lapset tottuneet näihin poimintaretkiin. Tänään menimme jo aikaisin aamulla, huomataksemme, että mansikkapellot olivat mustanaan poimijoita. Kyllähän sieltä löytyi oma sänki meille jokaiselle ja mansikoita poimittiin astiat täyteen. Muutama mansikka lipsahti aivan kuin varkain myös suuhun, mutta myös se kuuluu asiaan. Puutarhamansikat ovat tietääkseni ainoa herkku, jota voi syödä ilman huonoa omaatuntoa, sillä ne ovat sekä hyviä että terveellisiä. Sesonki on hyvin lyhyt, niin että paras popsia mansikoita vaan huoletta. Elämässä on paljon huonompiakin paheita kuin mansikolla mässäily. "Kirjoitin tämän mansikkaisin sormin. Olen myös syönyt mansikoita." Arvatkaa keneneltä kirjailijalta edellä oleva lainaus on? Ettekö muista? sehän on Mika Waltarin Neljästä päivänlaskusta. Nauttikaa siis kesän tarjoamista nautinnoista, niitä tulee vielä lisää kunhan mustikat kypsyvät ja kanttarellit nousevat maasta. Miten ihanaa aikaa kesä on. Olis aina suvi ja sunnuntai, vai mitä... ja sois aina päivälliskellot. netta

Kesälomajuttua

Kesäloma on sitten alkanut. Sitä edelsi kauhea työputki, niin etten ehtinyt yhtään kirjoittaa blogiani. Me Boråsin kirjoittajatkin pidimme kauden päätöksen Mölarpin myllyllä, joka on tosi kaunis paikka. Idyllinen sanoisin, ja sinne teen vielä joskus retken. Kirjoittajien viimeinen harjoitus oli viisiosaisen jatkoketomuksen viimeisen osan kirjoittaminen. Kokeilimme, mitä tapahtuu kun kaikki kirjoittavat loppuosan, ja miten kukin meistä keksii loppuratkaisun jännittävään kertomukseen nimeltä Verta tiskialtaassa. Oli mielenkiintoista nähdä, miten erilaisin keinoin ratkaisuun oli päädytty. Kukin oman persoonallisuutensa mukaisesti. Minun kertomukseni oli verisin. Juhannuskin meni ohitseni töitä tehden. En ehtinyt tehdä juhannustaikojakaan, enkä päässyt keskiyöllä katsomaan kun ihme tapahtuu, nimittäin silloin kuulemma saniainen kukkii. Sen haluaisin nähdä. En ole vielä koskaan sattunut paikalle sitä näkemään, mutta ehkä vielä kerran... On tämä ihanaa aikaa, miksei aina ole kesä ja kesäloma? Muistattehan että parasta elämässä on seikkailu, se on elämän mauste. Siis seikkailkaa ja nauttikaa kaikesta mitä elämä tarjoaa. Hyviä päiviä eteenpäin. netta

Kesän kirkas huomen

On kesän kirkas huomen ja suvi sunnuntain, vai onko? Ei ole sunnuntai vaan Ruotsin ikioma kansallispäivä, joka onkin nykyään pyhäpäivä. Miten sitä sitten pitää juhlistaa? Ei ole oikein tietoa perinteisestä juhlimisesta. Pitää ehkä syödä päiväkahvin kanssa sverigeleivoksia. Mistä saisin nyt tietoa että osaisin oikein olla? Tänään olisi niin hyvä päivä suursiivoukseen, mutten oikein kehtaa viedä mattoja ja polsterita ulos tuulettumaan nyt kun on juhlapäivä. Ulkona jatkuu helle, joka on samaa luokkaa kuin etelän maissa. Kuinkahan kauan puut vielä kestävät tätä kuivuutta ja kuumuutta ennen kuin alkavat muuttua keltaisksi. Mitkään ääri-ilmiöt eivät ole hyväksi. Niinkuin nyt tämä kauhea kuumuus. Kuinka lapsuuden kesissä oli aina kohtuus, oli taivaalla kelluvia valkoisia poutapilviä, ihanaa loisketta uimarannoilla, lempeää kesäsadetta ja ihanasti peloittavia ukkosilmoja, jolloin oli kiva seistä pihalla salamointia seuraten. Varsinkin kun äiti ja veli istuivat kumisaappaat jalassa keittiön komerossa ukkosta peläten. Aika kultaa muistot, niinhän se on. Mutta kesän kirkas huomen on totta edelleen. Laulun säveltäjän, Hjalmar Backmanin hauta on Tampereen Kalevankankaan hautausmaalla. Joka kerta siellä käydessäni pysähdyn sen eteen ja hyräilen ...on kesän kirkas huomen ja suvi sunnuntain. Ei liiku lehti tuomen, on lintunenkin vait´ . Kummallista, kyllä lintujen konsertti kesäaamuisin on täydessä vauhdissa, harvoin ne vaiti ovat, vai mitä. Nautimme taas tästäkin päivästä täysillä netta