Mukava päivä

Kevät on sitten täällä. Mukava päivä, Raija ja Markku kävivät kahvilla. On tosi merkityksellistä tavata ihmisiä, jotka ovat samalla tavalla kiinnostuneita samoista asioista, ja yhtä lailla aina valmiita kokemaan uutta, lähtemään pienellä varoitusajalla "retkelle". Mielestäni se on ihan harvinaista, että joku on kiinnostunut ja innostunut lähtemään mukaan, kun ehdottaa jotain uutta ja on valmis kokemaan uusia seikkailuja. Lapsesta asti olen halunnut elää elämäni siten, että muistelmieni nimeksi voisin hyvällä syyllä laittaa: "Elämästäni tuli suuri seikkailu". Tällainen kirja on jo olemassa, sen on kirjoittanut Osa Johnson ja kirjan nimi on siis: Elämästäni tuli suuri seikkailu. Voi jospa todella voisi elää sellaisen elämän. Vaikka, toisaalta taas - tämä on minun elämääni. I am who i am. I don´give a shit! Sellaistaelämä on. netta

Mikä päivä

Väsyttää kamalasti. Aamulla olimme veikkauskävelyllä ja iltapäivällä kävin tekemässä lehtijuttua. Tapasin porukan naisia jotka tapaavat käsitöiden ja seurustelun merkeissä. Ystäväpiirillä ei ollut vielä edes nimeä, mutta suunnitelmia ja ideoita sitäkin enemmän. Keskustelun aikana ihmeteltiin sitäkin, että miksi meidän pikkukaupungissamme toimii niinkin monta yhditystä, seuraa ja kuppikuntaa. Miksi niitä seuroja ja seurueita pitää olla niin monta ja niin hajallaan, miksei voida olla yhdessä, kuin yksi suuri perhe.No niin, tietenkin ihmisillä on erilaiset mielenkiinnon kohteet. Mutta oliskos se vähän niinkin, että suomalaiset haluavat olla "omissa oloissaan" pienissä piireissä, muuten tulee epäsopua? En tiedä. Mukavat syntymäpäivä-kekkerit eilen. Pöytä oli pidennetty niin pitkäksi kuin sen saa.Jos väki lisääntyy tästä, en tiedä miten ihmeessä kaikki mahdumme pöydän ympärille. Pienimmätkin jäsenet istuivat juhlaillisina pöydässä ja skoolasivat mukana, pienin tuttipullollaan. Oli muuten työntänyt hienon mukinsa kissan luukusta ulos, löysin sen tänä aamuna ulkoa altaanilta. Aina sattuu ja tapahtuu. netta

Syntymäpäiväkekkerit

Syntymäpäiväkekkereitä vietettiin taas kerran. Lapset perheineen tulivat ja yhdessä syötiin ja vietettiin mukavia yhteisiä hetkiä. Olen syntynyt huhtikuussa ja sanotaan että huhtikuussa syntyneet ovat kuin huhtikuinen sää, yhtä oikullisia. Sanotaan myös näin: Kuin omasta sipulistaan ponnistava krookus, on oinaskin toisten apuun turvautumaton yksinselviytyjä ja itsestään ammentaja. Ulkona pauhaa kova tuuli. Koko päivän on tuullut ja ilma on ollut kuin syksyllä. Islannista on tuulen mukanan tullut tuhkaa ja hiekkajyväsiä. Vaviskaa ihmiset, nöyrtykää luonnon ilmaistessa vastalausettaan järjettömän luonnon tuhoamisen edessä. Olemme taas kerran saaneet muistutuksen siitä, että ihminen on loppujen lopuksi aika voimaton, kun Luontoäiti protestoi ihmisten järjettömyyttä vastaan. "Kaikki mikä syntyy, etsii myös tilaa ja haluaa pysyä." Tämä näyttää olevan ratkaisematon yhtälö. netta

Huhtikuu

"Huhtikuu on kuukausista julmin, se työntää sireenejä kuolleesta maasta, sekoittaa muiston ja pyyteen, kiihoittaa uneliaita juuria kesäsateella." Näin runoili T. S. Eliot ja se pitää paikkansa. Huhtikuusta on sanottu vaikka mitä, mutta tosi on että se on kuukauisista myös oikullisin. Aivan kuin huhtikuussa syntyneetkin, itse mukaan lukien. Näin keväällä ihmisen valtaa kaipaus. Eilen olin erityisen kaihosalla päällä, kaipasin veljeäni, olisi ollut mukava hänelle soittaa ja jutella. Vain hän jakoi kanssani lapsuuden muistot. Mutta mihin soittaisin että saisin yhteyden? Kumma juttu sattui eilen kuitenkin. Keräilin pois pääsiäiskoristeita ja avasin erään lipaston alimman kaapin oven. Siellä oli kaksi kansiota, joita en muistanut koskaan sinne pistäneenikään. Ihmeekseni näin niiden sisältävän vanhoja kirjeitä. Olipa tämä nostalgiatrippi! Eräs kirje 70-luvulta osui käteeni, se oli veljeni Bangla Deshistä minulle kirjoittama kirje. Luin sen ja tunsin hänen läheisyytensä aivan kuin hän olisi ollut vieressäni. Kirjeessään hän mm. siteerasi Eino Leinon runoa, "näin minä unta kesästä kerran..." Haluan uskoa että se oli minulle tarkoitettu viesti. Voi kuinka kaipaan... netta