Arjen ongelmia

Nyt on viimeinenkin asia, joka muistutti joulusta saatu hoideltua pois, nimittäin jouluverhot. Eivät tietenkään mitkään räikeät tonttukuvioiset, vaan olivatpa punaiset. Sinänsä hieno tausta ikkunalaudalla komeilevalle Amaryllikselle, mutta pois, pois kaikki jouluun viittaava. Inhoan verhojen vaihtamista, samoin silittämistä, jotka kuitenkin kytkeytyvät toisiinsa sillä lailla, että vaihdettavat verhot on aina ensin silitettävä. Olen kuitenkin keksinyt ongelmaan ratkaisun: silityslauta/rauta esiin ja soittimeen soimaan jotain mieltärauhoittavaa musiikkia. Mieleläni silloin kuuntelen klassista musiikkia. Juuri tällä hetkellä suosikkeinani on Aram Khatchaturianin sävellyksiä. Sillä lailla vihattava silittäminenkin sujuu, ja tietenkin mielialasta riippuen musiikki voi vaihdella. Joskus se voi olla, varsinkin joulun alla, jouluverhoja/liinoja silitellessä vaikka vanhojen iki-ihanien suomalaisten joululaulujen kuuntelemista. Joskus taas rahvaanomaisemmissa tunnelmissa voi ihan hyvin kuunnella vanhoja suomalaisia iskelmiä, ja vaikka laulaa täyttä kurkkua mukana, jos muistaa sanat. Toinen arjen juttu joka pyrkii takkuilemaan on kirjahyllyn putsaus. Alan purkaa kirjoja hyllyistä tarkoituksenani pyyhkiä pölyt ja poistaa sellaisia kirjoja joita en aikoihin ole lukenut. Mutta mitä ihmettä, hyllystä löytyy monia vanhoja rakkaita kirjoja, joita alan selailla ja lukea eikä kysysymystäkään, että raaskisin jotain heittää pois. Koskaan en pääse kovinkaan pitkälle pölyjen pyyhkimisessä, istun lattialla ja luen ihastuneena omasta hyllystä löytynyttä kirjaa. Näin käy aina. Yritän kovasti löytää ratkaisun myös tähän ongelmaan. Nauttikaa myös tästä päivästä. Se ei tule takaisin.netta

Suomen tytölle pronssia

Koko pyhänseutu meni katsoessa kaunoluistelun MM-kilpailuja. Täytyy tunnustaa, että se on ainoa urheilulaji, joka minua kiinnostaa ja jota mielenkiinnolla seuraan. Nyt vielä teki entistä kiinnostavammaksi sen, että mukana oli kokonaista kolme taitavaa tyttöä Suomesta. Sijoittuivatkin oikein hyvin. Laura kolmannella sijalla ja pronssia tuli. Kiira Korpi tuli neljänneksi ja vieläpä ensi kertaa arvokisassa mukana ollut vasta 15-vuotias Jenni sijoittui kymmenen parhaan joukkoon. Ruotsin ainoa edustaja oli sijalla 18. Selostajat voisivat hieman huomioida ja iloita Suomen tyttöjen menestyksestä, mutta ei. Happamia ovat pihlajan marjat. Silti ruotsalaisten selostajienkin pitäisi muistaa, että Ruotsissa asuu aikamoinen määrä suomalaisia. Onko liikaa vaadittu, että he antavat sijaa selostuksessa myös naapurimaan hyvin menestyville kilpailijoille. Ah, se olisi lämmittänyt mieltäni. Jäätanssin venäläinen voittajapari tarjosi todella korkealuokkaisen shown. Ja kaiken kaikkiaan kärkipään kilpailijat ovat nykyään jo huippuartisteja. Ihmettelempä miten pitkälle tekniikkaa oikein voidaan hioa. Tammikuu alkaa olla loppupuolellaan, Luojan kiitos. Odotan, ja kuka ei odottaisi, valoisampaa aikaa, monessakin mielessä. netta

Miksi kirjoitan blogia?

Miksi niin monet haluavat kirjoittaa blogia? Eikö kirjoittaminen ole tapa ilmaista asioita. Minulla on jotain sanottavaa ja haluan saattaa sen toisten ihmisten tietoon. Vai kirjoitanko vain ihan omaksi ilokseni? Tuohon on vaikea vastata. Tänään on tuulinen ilma. Aamusta alkaen on satanut. Eilen illalla katselin Discovery-kanavan ohjelmaa:Most Evil joka kertoi maailman pahamaineisimmista murhaajista. Oikeuspsykiatri analysoi näiden ihmisten psyykeä. Siitä jäi ilkeä tunne. Ei pitäisi katsoa tämänkaltaista ohjelmaa juuri ennen nukkumaan menoa. Maailma on pahuutta täynnä, tiesinhän minä sen. Se vain välillä saattaa unohtua omien arkisten harmien täyttäessä päivät. Joskus on turvallisinta itselle olla ajattelematta maailmassa tapahtuvia kauheuksia. Herää kysymys, miksi tämä maapallo on täynnä köyhyyttä, kurjuutta, sairauksia ja inhimillistä hätää? Siihen ei ole vastausta, vai onko? netta

Tänään vietän isoäiti-lapsenlapsipäivää

Lapsenlapseni Sanna täytti lauantaina 12 vuotta. Kalaasit pidettiin silloin, mutta meillä on ollut perinteenä että vietämme yhteisen päivän. Keksitään jotain kivaa, käydään vaikka shoppailemassa ja sen jälkeen syömässä mukavassa paikassa. Tänään aoimme kokeilla sushibaaria. Sannalle jää muistoja isoäidistä, jollaista ylellisyyttä ei itselläni ole koskaan ollut. netta

Tammikuun ajatuksia

Mitä ajatella tammikuussa vuonna 2008, kun ulkona on 7 lämpöastetta, nurmikko vielä vihreä ja sipulikasvit taaskin nousemassa mullasta? Mihin ovat jääneet tammikuun kylmät paukkuvat pakkaset ja tuimat pohjolan tuuloset? Milloin viimeksi päästiin hiihtämään talviseen metsään? Mennyttä maailmaa kaikki se. Kirjoitin pitkän tekstin ensi viikon lehteen. Nyt on ihan pakko lähteä ulos tuulettamaan ajatuksiaan. Jo huomenna on paremmin, siis kestä siihen asti...
Nautitaan nyt tästäkin päivästä. netta

tervetuloa blogiini ystävät

terve te kaikki, nyt voitte lukea blogiani myös verkossa.