Pitkästä aikaa

No niin, pitkästä aikaa taas sain inspiksen kirjoittaa. Sairauden jälkeen olen ollut väsynyt, enkä jaksanut oikein mitään. Ihana juttu on tietenkin se kun pojanpoika syntyi kaksi viikkoa sitten ja sain neljännen lapsenlapsen. Koko klaani odotti tyttöä ja vielä oinastyttöä, koska olen itse oinas, mutta toisin kävi. Syntyikin pieni kalapoika. Samana päivänä kun pikkumies syntyi, teki hän ensi visiitin luoksemme. Siinä hän uinui muutaman tunnin ikäinen pikku-ihminen. Hän raotteli silmiään ja aivan kuin katsoi minuun, mitä hän näki? Minkälaisia ajatuksia liikkui pienessä päässä? On se ihme. Eeva Kilpi on kirjoittanut osuvasti: "kun lapsenlapset syntyvät, sinkoutuvat mummot viimeinkin syrjään äitiyden pyörremyrskystä ja ovat vapaita rakastamaan häikäilemättömästi niinkuin ei koskaan aikaisemmin... ja siinä se avaa ja sulkee silmiään kuin jokin muinaisaikojen eläin äkkiarvaamatta syvänteistä löytynyt, pieni sipuli joka meissä yhä kätkee kukan ja kasvun mahdollisuuden..." osuvaa tekstiä, juuri sellaiselta se tuntuu ja isovanhemmat ovat tietenkin aivan vapaita rakastamaan täysin häikäilemättömästi lapsenlasta. Sitä varten me olemme, että saamme lelliä ihan sydämen pohjasta.
Tänään siirryttiin kesäaikaan. Auringon valo on kirkasta niinkuin aina maaliskuussa. Lähden kohta veikkauskävelylle. On ihana ilma kävellä. En ole päässyt kuntosalille moneen viikkoon ja kunto tietenkin romahtanut, mutta ensi viikolla aloitan taas. Tämä aika vuodesta on jollain lailla julmaa. Ei ihme että tähän aikaan vuodesta tehdään paljon itsemurhia. Ihminen jonka voimat ovat vähissä, ei aina jaksa odottaa siihen asti kun luonto alkaa viheriöidä. Juuri nyt ei luonnossa ole värejä, kaikki on yhtä odotusta. Kesän odotusta. netta

Surrealistinen olo

Ollaan jo maaliskuussa. Aika on mennyt, olen ollut sairaana, enkä siksi jaksanut kirjottaa. Olen harvoin, jos koskaan sairas ja siksi tämä sairastaminen oli minulle tavallaan uusi kokemus. Heti kärkeen totean, että sairastaminen on niin mutkikasta, että pitää todella olla "terve ja voimakas"jaksaakseen sairastaa. Tarkoitan byrokratiaa. Olisin tarvinnut kipeästi lepoa, sensijaan jouduin välillä tilanteisiin, jotka saivat oloni tuntumaan kuin olisin seikkaillut Kafkamaisessa ympäristössä. Kafkan kirjassa Processen mies nimeltä Josef K tullaan pidättämään ja asetetaan syytteeseen rikoksesta ja aloitetaan oikeusprosessi (Process) miestä vastaan, eikä hän koskaan saa tietää mistä häntä syytetään. Kafkan kirjoissa on surrealistinen tunnelma ja sellaiseksi tunsin hetkittäin itsenikin. Ei minua tietenkään kukaan oikeuteen haastanut, mutta kaiken byrokratian keskellä jouduin useasti tilanteeseen Moment 22! Tämä on tilanne josta ei ole minkäänlaista järkevää ulospääsyä, sillä aina on vastassa moment 22. Lukemalla Hellerin kirjan Moment 22 alkuperäinen nimi Catch 22 käsite selviää. Silloin kun on sairas, tuntuu kuin elämä kulkisi omaa rataansa minusta välittämättä. Niinhän se aina tekee, mutta kun toipuminen alkaa, tekee mieli huutaa, hei kuulkaa, minäkin olen olemassa! Kevät keikkuen tulee, siellä alkoi hienoinen lumipyry. netta