Kesäflunssa

Kesän viimeisiä, ihania aurinkopäiviä. Niistä pitäisi nauttia täysin rinnoin, taitavat olla niitä ihan viimeisiä. En pysty oikein täysillä nauttimaan, sillä kävi nolo juttu, sain kesäflunssan!! Milloin olen muka viimeksi sairastanut? En edes muista. Tämän ilkeän viiruksen sain tietenkin sateisesta sienimetsästä. Elokuu on ollut aika sateinen mutta sienestämästä se ei sentään estä. Siellä olen kastunut kerta kerran jälkeen ja sitten torstaiaamuna heräsin kurkku kipeänä ja kuumeessa!! Minulla ei ole ollut kuumetta kuin viimeksi yhdeksän vuotta sitten Kaliforniassa, kun istuin Santa Monica-beachilla, ja en edes ottanut aurinkoa, mutta illalla sai kovan kuumehorkan, olin polttanut selkäni ja itseni Kalifornian pettävässä auringossa. Siitä silloin selvisin, enkä ole sen jälkeen ollut kuumeessa, mutta nyt! Aion mitä pikimmin toipua ja olen syönyt valkosipulia ja levännyt. Minun Italian matkani lähestyy ja silloin on oltava primakunnossa... ja mitä tapahtuu? Ystävätär joka minut houkutti matkalle mukaan, soitti juuri äsken että hän oli sairastunut, eikä voi lähteä mukaan. Voi herran pieksut! Tästähän kehkeytyy oikein seikkailu. Joudunko asumaan yksinäni hotellihuoneessa, vai saanko ihan oudon ihmisen jakamaan sen? Sekin olisi tietysti ihan oikeasti seikkailua, jota pidän elämän mausteena. En ole koskaan välittänyt tylsästä arjesta, olen lapsesta asti halunnut elää elämän, jonka otsikkona olisi: Elämästäni tuli suuri seikkailu. Katsotaan mitä tapahtuu. Nyt on tämä kesä takanapäin, sille saa heittää hyvästit. Tänään sentään vielä grillataan ja syödään ulkona, kesän viimeisistä lämpimistä päivistä pitää ottaa vaarin. Toivotaan elämän antavan uusia kokemuksia jotka jättävät jälkeensä hupaisia muistoja. netta

Mätäkuun juttu

Pitkä, ihana kesä kallistuu loppua kohti. Viime päivinä on ollut selvää mätäkuun meininkiä, sataa ja paistaa vuoroin. Se tietää runsasta sienisatoa. Vähän on jo päästy kanttarellin makuun, mutta kunhan vielä malttaa odottaa vähän aikaa, niin sitten pääsee isoille apajille. Hyvät kanttarellipaikat ovat tiedossa ja sienestys on yksi niitä kesän tarjoamia riemuja. Suomesta saimme vieraita, ja heidän kanssaan meni aika kuin siivillä. Monenlaista koettiin, kävimme mm. Marstrandissa ja tutustuimme linnan vankityrmiin ja Lasse-Maijan historiaan. Mukava tavata ja saada olla yhdessä monivuotisten ystävien kanssa, niin kauan kuin se vielä on mahdollista. Eilen satoi ihan koko päivän eikä muuta voinut tehdä, kuin loikoa sohvalla ja lukea sateen rapistessa ja roiskuessa ikkunoihin. Ihanan kodikas tunne. Luin kaksi kirjaa yhtä soittoa. Toinen oli Kråke Lithanderin kirja: en tunn bok om att vara tjock, joka kertoi tietysti hänen vaikeuksistaan tulla hoikaksi. Mutta kirjassa oli muutakin, jotenkin minua lohdutti se, että myös kuuluisilla ihmisillä on ollut vaikea lapsuus ja nuoruus ja itse elämässä monenlaisia asioita, jotka jättävät arpia sieluun. Katselen melkein joka yö tv:stä Kråken ruokaohjelmia. Toinen lukemani kirja oli Ruth Rendellin dekkari. Nämä kaksi kirjaa menettelivät sadepäivän ajanvietteeksi. Varsinaisesti juuri nyt luen kirjaa:Röd åklagare jonka on kirjoittanut kiinalainen Xiao Rundcrantz, ja joka vain vahvistaa näkemystäni Kiinasta.Sinne ei minun matkani johda koskaan, näin olen päättänyt. Tässä tätä. Annan sen neuvon että eläkää joka päivä isoilla kirjaimilla ja ottakaa pari huutomerkkiä mukaan!! Kysymysmerkit pitää pikkuhiljaa unohtaa! netta

kuuma kesä

On ollut tosi kuuma kesä. samalla myös ampiaiskesä, mutta on ollut ihana kokea tämäkin kesä. Kävimme Budapestissa. siitä kerron lisää seuraaavissa meileissäsni. Huomennna saamme vieraita Suomesta ja monenlasta ohjelmaa on jo varattuna vieraillemme. hei taas, -tuon kuuman kesän pitää päättyä kuitenkin niinkuin kaiken pitää joskus päättyä, mutta nautitaan niinkauan kuin voidaan... suvisin terveisin netta....