Ihmeitä

Kaikenlaista saa kokea. Tällä viikolla posti toi minulle kirjeen, joka oli ollut kauan matkalla. Eikä ihme, siinä oli vain nimeni ja puhelinnumeroni! Perille se tuli kuitenkin. Sen oli kirjoittanut minulle ennestään tuntematon lukija, joka on lukenut juttujani RS-lehdestä ja halusi kertoa itsestään. On todella liikuttavaa lukea kirjeestä yksinäisestä ikämiehestä, joka asuu yksin kissansa kanssa. Hän halusi minulle kertoa elämästään pyytämättä minulta mitään. Varmasti hän on yksinäinen ja oli mukava saada jollekin kirjoittaa. Minulla on siis lukijoissa oma ihalijakerho, hah hah.
Sain kiitosta myös muistokirjoituksesta, jonka kovassa kiireessä kirjoitin lehteen meidän kaikkien tuntemasta, pidetystä rovastista. Kun lehti oli jaettu, soi puhelimeni ja minua kiitettiin liikuttuneina. Itsekin liikutuin, on aina kiitollista saada positiivista palautetta. Sanat lämmittivät mieltäni. Olin eilen tekemässä lehtihaastattelun ja sain sen tänään käsistäni. Tänään täyttää pienin lapsenlapsi kolme vuotta ja lähdemme tästä synttäreille.
Olemme tutkailleet iltaisin ihmettä tähtitaivaalla. Siellä näkyy Venus ja Jupiter vierekkäin kirkkaina. Tämä ilmiö näkyy seuraavan kerran taivaalla kymmenen vuoden päästä. Niin että paras kun katsoo sitä nyt, koska emme tiedä mitään siitä mitä maailmassa on kymmenen vuoden päästä. Ihmeitä täynnä tämä elämä sekä tähdet avaruudessa. "En mä ymmärrä kirkkauttas, en sun ihmeistä tuikintaas..."

Keväisiä ajatuksia

Kevät on täällä! Eilenkin oli jo 9 lämpöastetta, ja nyt alkavalla viikolla pitäisi tulla jo ihan yli kymmenen asteen lämpötilat. Sipulikukat ponnistavat maasta ja lumikellot ovat jo kauan kukkineet. Olimme eilen sunnuntaikylässä. Herkkuja tarjottiin, jopa mämmiä söimme. On se mämmi paksun kuohukerman kanssa vaan niin hyvää että. Eikä sitä nautintoa saisi pilata se, että tietää herkun olevan oikea kaloripommi! Eihän ihminen elä pelkästään leivästä, pitää muistaa myös se. Teimme tutkimusretken läheiseen antiikkikauppaan. Oli siellä vaikka mitä mielenkiintoista ja olin jo ostamaisillani kirjoja taas. Sitten hillitsin mieleni. Minulla on jo niin paljon kirjoja, mutta aina vaan pitää niitä haalia lisää. Ystävä löysi hienon lampun, joka passaa hienosti ikkunalle. Se oli tosi löytö, sellaista lamppua tuskin Ikealta löytää. Mukavia tällaiset sunnuntaivierailut. Myös päätettiin, että nyt kun ilmat lämpenevät, on tullut sopiva aika lähteä eväskorin kanssa retkelle luontoon. Voitais tehdä vaikka nuotio ja käristää lenkkimakkaraa. Sellainen toisi lapsuuden muistoja mieleen.

Torttuja

Kevät on täällä! Krookukset työntyvät mullasta ja aurinko armas paistaa joka päivä. Lumet ovat menneet. Olisipa ihme jos kevät tulisi tästä noin vain ilman takatalvea. Saas nähdä.
Tänään oli kiva päivä. Leivoin satsin Runebergintorttuja, joita olisi kaikkien sääntöjen mukaisesti pitänyt syödä jo Runebergin päivänä, mutta kävi kuten elämässä usein käy, edellinen satsi syötiin saman tien kun ne oli leivottu. Olin ollut kuitenkin viisas ja ostanut manteleita toisenkin satsin, ja siis tänä aamuna, kuulkaas, olin tarmoa täys ja väänsin Runeberg-torttutaikinan, tortut uuniin - ja äkkiä -sms ystäville, joille olen luvannut tarjota Runebergin torttuja. Kutsu torttukahveille, ja vastaus tuli saman tien - heílle sopi tulla. Kiva juttu. Päivä kului mukavissa merkeissä. Keskustelua päivänpolttavista asioista, kahvin juontia ja torttujen mutustelua, mikäs sen mukavampaa? En tähän hätään keksi muutakaan. Ensi vuonna kyseiset tortut pitää ajoittaa oikeaan päivään. Siis siihen asti tapaamaisiin Runébergin torttujen ja punssin merkeissä. Ystäviä voi tavata koska vaan. Mutta lähitulevaisuudessa pitää tehdä retki luontoon. Tehdä nuotio, (muistaa myös että yksinäinen puu ei nuotiossa pala) ja paistaa makkaraa nuotion liekeissä. Päälle paksu kerros sinappia ja aah- hyvvää! Tätä täytyy saada lissää. Nautitaan hyvät ystävät elämän pikku nautinnoista, niin kauan kun sille on mahdollisuus.