Monday, August 30, 2010

Ampiaiskesä

Minua pisti ampiainen jalkaan, senkin vihulainen. Niitä on ollut paljon tänä kesänä, jatkuvasti pyörimässä ympärillä. Pesä on varmasti jossain räystään alla. Olen allerginen aika monen hyönteisen myrkylle, mutta eniten kai ampiaisen. Jalkapöytä turposi valtavaksi, se on kuuma ja kipeä. Kaikki kotikonstit olen käynyt läpi, mistään ei oikein ole sanottavaa apua. Myrkky sen kun leviää. Tietääkö kukaan mistä näitä vitsauksia ihmiselle oikein lähetetään? Miksi pitää olla esim. hyttysiä, hämähäkkejä, punkkeja, jotka levittävät vaikeaa borreliaa, ja mitä järkeä on murhaajaetanoiden invaasiosta? Niitä on joka puolella, niitä eivät edes toiset eläimet tai linnut tuhoa, mutta ne kalusivat tänäkin kesänä joitakin kukkiani täysin loppuun. Muistuu mieleeni äitini kertoma tällainen tarina: Kun Jumala oli luonut maailman ja katseli tyytyväisenä aikaan saannostaan, niin siihen tuli Paholainen ja pyysi saada edes pientä osaa maailmasta itselleen. Jumala ei suostunut, sillä hän oli sitä mieltä että maailma nyt oli aika täydellinen, ja Paholaisella olisi kuitenkin pahat metkut mielessä. Paholainen kuitenkin pyysi ja aneli, edes pientä osaa, edes niin pientä, että kun lyödään rautakanki maahan, siihen jäävä kuoppa olisi hänen. Lopulta Jumala suostui. Rautakanki iskettiin maahan, ja samassa sen tekemästä kuopasta alkoi lentää kärpäsiä, hyttysiä, punkkeja, - niin, kaikenlaisia vihulaisia ja tuhohyönteisiä. Kaikkea sitä mikä tekee tänä päivänäkin ihmisen elämän vaikeaksi, kuten ampiaisen tai punkin pisto. Kaikki siis onkin itse Paholaisen puuhia, vai mitä? Luulen, että tarina on tosi. netta

Monday, August 23, 2010

Mukava viikonloppu

Viikonloppu vilahti taas nopeasti ohitse. Olimme Varbergissa, koska siellä oli kaksipäiväiset yleisurheilukilpailut (Getabockstävlingar, tai jotain) ja pojantytär Sanna oli kilpailemassa. Lauantaina hän juoksi viestin ja Sannan joukkue voitti! Olipa mukava olla sitä todistamassa. Sunnuntaina hän juoksi sata metriä ja tuli kolmanneksi. Hyvin juostu, vaikka epäilen että kesäloman aikana harjoittelu on vähän lipsunut. Mutta kultamitali ja pronssimitali entisten joukkoon, onhan se hieno juttu. Olimme mökillä meren rannalla Träslövslägessä, joka on eräs ihanimmista paikoista. Koko paikan atmosfääri ottaa omaan tunnelmaansa. Meren tuoksu, ja koko se ympäristö on aina kuin balsamia sielulle. Siellä sielu lepää ja vanhat haavat paranevat. Alexander ja minä kahlailimme meressä ja olisin uinut jos olisin hoksannut ottaa uimapuvun mukaan. Siellä oli vielä paljon uimareita, merivesi ei ollut kylmää ollenkaan. Jo pelkkä merenrannalla olo lääkitsi sieluani. Juhlimisen aihettakin oli se että meillä oli hääpäivä, ja sattuman oikusta myös pojalla ja vaimollaan on hääpäivä samana päivänä. Sekä sitä että Sannan mitaleita juhlistettiin kakuin ja skumpan voimin. Ompa virkistävää käydä silloin tällöin rannikolla. Harvemmin siellä sataa ja raikas merituuli puhaltaa ankeuden mielestä pois. netta

Friday, August 20, 2010

Älyttömyyksiä

On palattu arkeen.Työt alkaneet. No, kaikki kävi kuitenkin kivuttomasti, onhan tässä vuosien mennen kertynyt kokemusta. Tälle kesälle saa jättää hyvästit. Hyvä kesä se on ollut kaikin puolin. Juuri nyt tunnnen vain positiivisia tunteita. Nän kai sen pitää olla. Huomasn juuri että blogissani ei ole ollut paljonkaan huumoria viime aikoina. Ei ole yhtään väärin sanoa, että huumorin kukka on se kaunein kukka, ja minä kannatan aivan sellaista huumoria, jota vain harvat ymmärtävät. Esim. Juhani Peltosen älyttömyyksiä, tai miksi ei tätä? Löysin nimittäin tällaisen jutun papereitteni joukosta kun niitä setvin ja lueskelin. Mitä ihmettä: lainattu kirjasesta :Den lilla destruktionsboken. Vähän huumoria, pyydän, kas näin: Nauhoita luottamuksellisia puheluita saadaksesi kostaa sopivassa tilanteessa. Kun saat lahjan, kysy heti, voiko sen vaihtaa. Kirjastossa ollessasi, päästele kummallisia eläinten ääntelyitä. Kuiskaile toisten selän takana. Juo maitoa suoraan tölkistä. Jakele ystäviesi salaisia puhelinnumeroita kaikille. Kävele aidolla matolla kuraisin kengin. Kun menet elokuvateatteriin, pistä päähäsi valtavan suuri hattu. Kun näet kyltin: yksityinen parkkipaikka, se on sinun!! Tarjoa vieraillesi, joilla on tekohampaat, keitettyjä maissintähkiä! Pysyttäydy aina juuri ambulanssin tai paloauton edessä tai takana. Ilmoita heti kaikille tapaamasille ihmisille, että heidän pitäisi hakeutua psykiatrin hoitoon, astu edelläkulkeviesi kantapäille, mene kaveriesi kanssa ulos syömään ja unohda lompakkosi kotiin, sano aina kun voit, että täällä haisee savulta, ja ennen kaikkea, jos et saa tahtoasi lävitse, Mene kotiin! No niin, ymmärrän tietysti etteivät kaikki blogini lukijat ymmärrä tällaista huumoria. meitä on niin monenlaisia, mutta uskokaa tai älkää, niin huumori (kenellä sitä on) 0n eräs älykyyden muoto.
Ja jatkaaksemme älytöntä huumoria niin pistän vielä Juhani Peltosen tekstiä, kas näin: hetkesi lyö, ellet rynkytä salaisuuksien portin ove, tai maistele, muistele, paistele, puistele, taistele, tai väistele. Tällainen älytön huumori puhuttelee minua. netta

Friday, August 13, 2010

Öisin yököt lentelee

Elokuussa pimeinä iltoina tulevat lepakot katulampun ympärille pyydystelemään yöperhosia. Minua ne lumoavat vaikka samalla selkäpiitäni karmii, kun ne ovat niin kauhistuttavan rumia. Kauhunsekaisella ihastuksella niitä seurailen iltaisin. Kaikki kesään kuuluvat attribuutit on käyty lävitse, kun on metsästä kannettu suuret kanttarellisaaliit. Sieniä todella on runsaasti. Ei tarvinnut kuin käväistä tutussa sienimetsässä, kun vips, pärekorit olivat kukkuroillaan kanttarelleja. Keskiviikkona satoi kuin taivaan portit olisi aukaistu. Siitä huolimatta oli kentällä jalkapallomatsi, jossa pojanpoika Alex pelaa. Olimme tietenkin katsomassa ja kannustamassa. Säälitti vaan pelaajat jotka juosivat litisevän märässä ruohossa, vesi vaan roiskui ja taivaalta syyti vettä lisää. Hyvin pelasivat molemmat joukkueet. Viskafors voitti 5-2 ja ne kaksi maalia vastapuoli sai sillä aikaa kun Alex, joka pelaa puolustajana, oli tauolla. Heti kun Alex palasi pelaamaan, loppui vastapuolen tuuri ja Viskafors voitti! Tällaisia matseja on niin mukava katsoa. Samalla näkee kuinka alkuaan pienet jalkapalloilijat ovat vuosien aikana kehittyneet ja pelaavat hyvin ja heillä on strategia pelaamisessaan. Tuntuu haikealta kun kesä kallistuu syksyä kohti, ja alkavat pimeät päivät ja illat. Ja öisin yököt lentelee. netta