Oppia ikä kaikki

Syyskuun viimeinen päivä. Aamut sumuisia, yöt kylmiä. Joka päivä opin jotain uutta. Ei uskoisi mutta niin on. Esim. eilen. Menin ystäväni kanssa kulttuuritalon tiistai-iltaan. Siellä on joka tiistai kirjailijavierailuja, usein jopa oikein kuuluisuuksiakin luennoimassa. Olin katsonut väärin ohjelmalehtistä, luulin siellä olevan Niklas Juthin, joka on filosofi Tukholman Karoliinisesta Instituutista, luennoimassa aiheesta: Vad förpliktigar kärleken?. Mutta kävikin niin, että löysin itseni kuuntelemassa Hanna Wallstenia, joka on itse lesbo ja kirjoittanut kolme kirjaa lesboista. Viimeisin kirja käsittelee teemaa: lesboliittojen sisäistä väkivaltaa. En voi sanoa aiheen liiemmin minua kiinnostavan, ja ystäväni Eira kuiskasi välillä korvaani, että lähdetään pois. Minusta esitelmä oli kuitenkin sen verran mukaansa tempaava että kuuntelin sen loppuun asti. Ja mikä parasta: opin uutta! Hanna Wallsten kertoi tulleensa kirjailijaksi sillä lailla että oli nähnyt Dr Philin ohjelmassaan kehoittaneen jokaista kirjoittamaan seitsemän elämänsä merkittävintä tapahtumaa ja viisi elämäänsä eniten vaikuttanutta henkilöä paperille. Hän oli tehnyt näin ja sitten vaan itse täyttänyt väliin jäävät rivit oman mielikuvituksensa mukaan ja --vips, siitä tuli ihan oikea romaani. Mietin, että näinkö helppoa on tulla oikeaksi kirjailijaksi. Jos se on sillä lailla, niin siitä vaan pistämään paperille tapahtumia, joilla on ollut ratkaiseva merkitys omaan elämään. Kunhan saan aikaa, teen listan niistä. Nähtäväksi jää, tuleeko siitä kovin synkkä. Mutta olipa mukava huomata, että joka päivä oppii uutta. Niinkuin aapiskirjassani luki:oppia ikä kaikki. Lapsena en sitä lausetta ymmärtänyt, mutta nyt olen sen sisäistänyt täysin. nautitaan syksystä. netta

Kiva retki maalle

Sununtaina teimme ystävien kanssa mukavan retken. Kohde oli kirjakahvila Od:issa. Ilma oli kuin keskikesällä, ja mieliala korkealla. Oli mukava juoda kahvia ulkona auringossa ja jutella ystävien kanssa. Yhtäkkiä saimme päähämme mennä yllätysvierailulle S-L:n luokse. Hän kun asuu siellä aika lähellä korvessa, jumalan selän takana. Ihan tarkkaan emme edes muistaneet missä, mutta aikamme ajettuamme paikka löytyi. Ystävämme S-L oli kotona, auto pihassa,ovi kutsuvasti avoin. Meidät otettiin lämpimästi vastaan, vaikka emäntä oli maalauspuuhissa. Meidän tultuamme hän otti luontevasti "luovan tauon" ja meitä yllätysvieraita pidettiin tosi hyvin. Saimme kahvit ja emännän juuri leipomaa ihanaa pullaa. Taloon kuuluu erinäinen joukko eläimiä, joita tervehdimme. On lampaita, pari lehmää, kissoja, kanoja, koira ja hanhia ym ym.. Luonto tilan ympärillä on kuin maisema entisiltä ajoilta jolloin ei vielä tiedetty mitään datoreista laajakaistoista i-podeista ynnä muusta nykyajan vempeleistä. Jo pelkästään maiseman vaihto tekee ihmeitä. Ja tunnettu asia on että kauneuden näkeminen parantaa kipeää mieltä. Siispä, kun olet surullinen, etsi kauneutta. Kauneuden näkeminen parantaa murheellisen mielen. Vaikka mieleni ei ollutkaan mitenkään murheinen, vierailu maalle kaiken kauniin ja luonnollisen keskelle vaikutti piristävän ruiskeen tavoin. Ja ajatusten vaihtaminen ystävien kanssa oli kuin parasta terapiaa. Kokeilkaapa! netta

Puttepossun nimipäivät

Ihanaa että aurinko paistaa ja ilma on vielä niin kesäinen. Tosin yöt ovat kylmiä, taivas tähdessä ja lämpöasteita vain muutama, viime yönä neljä. Minulla oli eilen nimipäivä, ja tiedän että olen aikaisemmin pitänyt, ja kirjoittanut tähän blogiinikin, nimipäivän viettoa porvarillisena kotkotuksena. Minulla ei ole ollut suomalaista almanakkaa enkä ole pitänyt lukua nimipäivistä, mutta ihme ja kumma - olen alkanut saada nimipäiväkortteja, vuosi vuodelta enemmän. Minua muistetaan!! Sain siis kortteja ystäviltä ja serkuilta ja ystävätär Göteborgista soitti onnitellakseen (?) ja hän on sellainen että kun hän soittaa, otan tukevan asennon tuolissa, sillä tiedän, että puhelu kestää kauan. Niinkuin se eilen kestikin, reippaat kaksi tuntia ja päättyi siihen , että hänen toinen puhelimensa soi ja minä pääsin lopultakin lepuuttamaan kättäni, joka kangistui luurin pitämisestä korvalla yhtä soittoa yli kaksi tuntia. Mutta miten mukavaa on joskus rupatella ystävättären kanssa ummet ja lammet. Sillä on terapeuttista merkitystä. Ihan sielua myöten virkistyin. Tein kaksi yötä töitä ja nyt on edessä vapaa viikonloppu. Huomenna mennään kirjakahvilaan Odiin ystävien kanssa. Pitänee tästä edes alkaa juhlia nimipäiviä, vaikka ajatus on minulle vielä vieras. Mutta koska Puttepossun nimipäivääkin vietettiin, ja vierahiksi ystävät ja tutut kutsuttiin, niin sillä lailla pitää minunkin jatkossa tehdä. Koska siellä kaikilla oli niin mukavaa... kuulemma, ja nimipäiväsankarille ihan puhe pidettiin, ja puhe oli vitsikäs ja sille naurettiin...oj joi just sellaiset nimipäiväjuhlat haluan järjestää. Katsotaan ensi vuonna. Lopuksi, tietääkö kukaan, mikä on restaurenttu? No, se on soittoruokalan kauhu. Hah hah. netta

Syyskuu

Jestas kun aika on taas rientänyt nopeasti, syyskuu puolessa välissä. Tapahtumat täyttävät jokapäiväisen elämän menon niin etten ole saanut kirjoitetuksi mitään vähään aikaan. Viikko sitten sunnuntaina kastettiin kaksi pojanpoikaani Segloran kirkossa. Hienosti se sujui niinkuin yleensä elämässä kaikki. Eilen olin Boråsin kirjoittajien syksyn alkajais-tapaamisessa. Siellä meillä virisi vilkas keskustelu asian ympäriltä, ja sellainen on aina positiivista. Jotkut vihaavat syksyä ja saavat syysmasennuksen. Minusta syksy on ihan mukava vuodenaika. Kulunut kesä lataa patterit täyteen energiaa, jota sitten kestää koko syksyn joulun yli. Vasta kevättalvi ottaa voimille. Talvi on liian pitkä, voimat eivät ihan aina riitä seuraavaan kesään asti. " Suvi on hienotunteinen. Hyvästeittä se lähti. Heti kun syttyi kuumeinen ensimmäinen tähti." Niinhän se on. netta