Poutapäiviä

Ei vaan tule sadetta. Nurmikko on kuivunut kovaksi kamaraksi. Äärimmäisyyttä taas tähän suuntaan. Ja kun sateet alkavat, lyön vetoa, että tulee satamaan monta viikkoa yhtä soittoa. Kuten viime kesänäkin. Pian vuoden täyttävä lapsenlapseni kävi eilen ja taaperteli pitkin pihaa tehden havaintoja. Yksi niistä oli kävellä paljain jaloin nurmella. Myös ruohon olemusta, tutkittiin, mitä oli tämä vihreä aine? Siitä se alkaa elämän kokeminen. Eurovision laulukilpailu tuotti Ruotsille järkytyksen. Ei tullukaan voittoa, voi kauhistus sentään. Kun on pienet odotukset, ei pettymyskään voi olla suurempi, sopisi pitää mielessä se. Luin jostain että paavia kovasti harmittaa, kun Vatikaanikin viimein joutuu maksamaan päästömaksuja. Ai että mistä? No synninpäästöistä tietenkin. Eletään ja ihmetellään. netta

Päämäärä

Sain vihdoinkin käsiini Väinö Linnan ensimmäisen kirjan Päämäärä. Se on hänen ensimmäinen yrityksensä kirjailijan uralla. Sitä ei ole ollut ennen lukijan saatavilla, ainakaan minun,koska kirjailija itse kielsi uusien painosten ottamisen siitä, ja vanhat painokset olivat jo aikoja sitten kadonneet kun minä aloin kiinnostua Väinö Linnan tuotannosta. Nyt löysin sen kirjastosta, Linnan oikeudenomistajat ovat viimeinkin antaneet luvan uusiin painoksiin. Mielenkiinnolla luin kirjan, jonka päähenkilö Valte on tietenkin kirjailijan alter ego, ja aivan helposti tunnistettavissa. Nuoruudestaan asti Väinö Linnalla oli päämäärä "tulla joksikin" koska hän tajusi oman henkisen ylivoimaisuutensa ympäristönsä ihmisiin. Ja kaikkihan tiedämme, että Väinö Linna todella tuli joksikin, hänestä tuli melkein legenda, jolla on esim. oma aukio Tampereella ja hän myös sai jo elinaikanaan paljon kunniaa, jota ei monelle kirjailijalle suoda. Olen jo viikkokausia odottanut sadetta, nurmikot ja kasvit kituvat kuivuuttaan. Koskaan ei ole kohtuutta missään, vai mitä?-Miksi ruoho pihasta leikataan, kun apila aukoo nuppujaan? -Miksi toisia kukkia kylvetään ja toisia irti nyhdetään? -Miksi sateella poutaa rukoillaan ja poudalla sadetta parutaan? Kaija Pakkasen runo joka sopii tunnelmaan, terve taas netta

Kulttuuriyö

Eilen sitten, voi täydellä syyllä sanoa, oli ilmassa suuren kulttuurijuhlan tuntua. Vihdoinkin paljastettiin Pinocchio-veistos, ja ihmisiä ja median edustajia oli paikalla pilvin pimein. Pääsin radioonkin, kun radiotoimittaja-Raili teki ohjelmaa ja siinä sitten kyseli minunkin mielipidettäni. Minulla ei tosin ole mitään mielipidettä, sopiihan se Pinocchio tänne sekaan toisten, toinen toistaan omituisempien, ja mielestäni täysin epäonnistuneiden "taideteosten" jatkoksi. Jos minulta kysytään, niin miksi ei Pinocchio ihan yhtä hyvin kuin esim. Punahilkka tai vaikkapa Tuhkimo? Mutta tähän, niinkuin kaikkeen muuhunkin pätee, että on niin monta mieltä kuin on miestäkin. (Ja tietenkin naista.) Ilta jatkui monenlaisen kulttuuritapahtuman merkeissä. Kuuntelin oopperalaulajaa ja naistrion modernia "tangomusiikkia". Haitarinsoittaja olikin suomalainen tyttö, mutta musiikki oli kaukana perinteisestä tangosta. Kuvailisin sitä "moderniksi". Osuipa tässä käteeni suomalainen fraasikirja ja otan siitä lopuksi noin summan mutikassa silmiin ensimmäiseksi osuvan fraasin. Kas näin, avaan kirjan ja tässä se on: Huoleton on hevoseton poika. Juontuu Kantelettaren runosta "Huoleton hevoton poika, aivan huoleton akaton." Kas vain, mitenkähän huoletonta elämä olisi ilman meitä akkoja? Keksikää joku naurun aihe ja naurakaa ystävänne kanssa, sillä nauru lisää terveyttä ja hyvinvointia. Hah hah netta

Pinocchio

Sain alkuviikosta uudet silmälasini, kaksi paria. Lopultakin sain sellaiset jotka tummuvat auringonvalossa ja saan olla trendikäs ja käyttää aurinkolaseja niinkuin muutkin ihmiset. Oli jo aika saada uudet lasit totta tosiaan, mutta näissä uusissa on yksi vika. Nimittäin ne ovat niin tehokkaat, että katsoessani peiliin olin pyörtyä kauhusta. Sieltä vastaani katsoi hirviö, jota en ollut tuntea. Kamalaa tämmönen, kun nyt näen tehokkailla laseilla kaikki iän merkit kasvoillani. Olisi ollut armeliaampaa olla tietämätön sellaisesta. Tänään sitten lopultakin paljastetaan Boråsissa pitkään polemiikkia puolesta ja vastaan aiheuttanut Pinocchio-patsas. Samalla alkavat kulttuuri-riennot, jotka kestävät useamman päivän. Ystävätär minutkin houkutti mukaan. Pitänee mennä mukaan kulttuuritapahtumaan, ja nähdä lopultakin se paljon parjattu Pinocchio-patsas. Siitä sitten lisää ensi kerralla. netta

Syreenien aikaan

Kesä alkaa vuosi vuodelta aikaisemmin. Viime viikolla vain eräänä päivänä olivat tuomet puhjenneet kukkaan ja niiden imelä tuoksu leijui vastaani kun kuljin kävelyreittiäni pumppulaitoksen taakse. Viime yönä ovat syreenit avanneet kukkaterttunsa. Kaikki aivan liian aikaisin. Villiomenapuut ovat kukassa ja kirjavoittavat maisemaa valkoisilla kukillaan. Kaikki on niin kaunista, mutta se on kohta ohitse. Eikä varsinainen kesä ole edes alkanut! Viime viikolla olin tekemässä lehtihaastattelua ja kun se oli ohi, oli haastateltavani, mukava rouva, pakannut retkikorin valmiiksi ja vei minut läheiseen Mariebergin puistoon picknikille. Puistossa on vanhoja rakennuksia ja siellä oli vuohia ja kaikenlaista. Siellä me istuimme syöden retkiruokaa ja keskustellen. Aurinko paahtoi ja aika kului kuin siivillä. Tunsin että sain valtavasti energiaa. Vanha totuushan on, että kun olet surullinen, etsi kauneutta. Kauneudesta saa uutta voimaa. Tämä on ihan totta, olen sen monesti kokenut. Siis etsikää kauneutta, oli se sitten luonnon kauneutta tai vaikkapa kaunista turhuutta, siitä saatte voimaa. netta

Pikku jättiläinen

Olen aivan innoissani, kun tässä päivänä muutamana siivosin kirjahyllyä tai yhtä niistä, tai oikeastaan isoa kirjaröykkiötä, joka ei ole mahtunut muualle. En ole aikoihin siihen koskenut ja nyt ihastukseni olikin suuri,kun löysin röykkiöstä opuksen nimeltä Pikku jättiläinen! Kuka vielä muistaa sellaista tietokirjaa kuin Pikku jättiläinen? Se oli ennen internetin aikaa. Nykyään tieto haetaan internetin hakukoneista, ja sieltä pitäisi löytyä KAIKKI tieto. No, hyvä niin. Mutta aika hauskaa on lukea Pikku jättiläisestä sen aikaista tietoa. Tieto muuten vanhenee aika nopeasti, mutta on sellaistakin, joka säilyy läpi aikojen. Pieni näyte sivulta: Kuinka suomea puhutaan Näytteitä eri murteista: "Yhrellä leskiämmällä oli yks plikka, joka oli hyvil laiskaks oppinu, ja här rupes tyyräämäänkin sitä sittej, ja olis kehrään tahtonus sitä, mutta ei se viittiny.Sen asunto oli maantiäv viäressä ja ihmiset kuuli kun se poras,kun äiti tyyräs sitä siittä laiskuuresta." Ei ole vaikeaa ainakaan minulle arvata murteen alkuperää. Hämeen murretta ihan selvästi! Teksti tuleekin Lempäälästä. Näin kesän kynnyksellä, auringon paahtaessa kirkkaasti joka päivä, en oikein jaksa lukea raskasta tekstiä. Nyt hauskuutankin itseäni hakemalla tiedon jyväsiä Pikku jättiläisestä, jonka muuten sain joskus nuoruudessani Tampereella eräältä ystävältä. Se on sopivan kevyttä luettavaa ja antaa ahaa-elämyksiä, sellaisia kuin aj jestas, tuonkin olin unohtanut. Hauskaa päivänjatkoa. Nyt iloitkaa, nyt riemuitkaa, niin kaunis taas on maa...netta