Ovella Sylvester vuottaa

Vuoden viimeinen ilta. Sylvester viettää nimipäiväänsä ja kohta vuosi vaihtuu. Joulu on juhlittu ja ohitse taas tältä erää. Vieläkin korvissa soivat ihmeen ihanat, vanhat joululaulut, kuten esimerkiksi tämä: Joulupuu on rakennettu laudoista ja nauloista... Meillä jouluperinteet jatkuvat vuodesta toiseen. Juuri kun yksi katras lapsenlapsia on saatu niin isoksi että he itse haluavat olla pukkina, niin taas pitää alkaa pukkitouhut uudelleen, kun uusia pikku ihmisiä ilmaantuu sukuun. No, tänä vuonna arpa lankesi minun osalleni näytellä pukkia. Uskokaa tai älkää, mutta se ei olekaan niin helppo homma kuin luulisi. Pukeuduin pukkitamineisiin, perinteen mukaan pukin kuuluu tulla tontin reunalla sijaitsevasta pikku metsästä. Minä kompuroin pimeässä kynttilälyhty kädessni (sekin kuuluu perinteisiin, että pukki heiluttelee lyhtyä) taskulamppu kädessäni, liian isot kengät jalassani, mutta oli kauhen vaikea nähdä mitään pukin naamarin kapeista silmäraoista. Pudotin toisen kenkäni, joka kuitenkin löytyi taskulampun valossa aikani etsittyäni. Koputtelin oviin ja ikkunoihin, niinkuin pukin kuuluu, ja kaikki menikin hyvin siihen asti, kun astuin sisään. Silmälasini huurtuivat enkä enää nähnyt yhtään mitään.Naamarin silmän aukoista on muutenkin vaikea nähdä, mutta nyt sokeuduin täysin. Jotenkin kuitenkin selviydyin roolistani (pakko oli nostaa välillä naamaria, että näin edes jotakin). Kaikki meni lopulta hyvin: isommat lapset ja aikuiset näyttelivät roolinsa muka pukkiin uskoen ja pienin, puolitoistavuotias, jonka vuoksi koko näytelmä esitettiin oli varmasti ihan tyytyväinen joulupukkiin. Joulu oli ihan ihana taas kerran. Ihanaa myös se että se on ohi. Minä puolestani en enää aio esiintyä joulupukin roolissa, tämä riitti minulle.
Tämä olikin viimeinen raportti joulusta, nyt suunnataan katse uuteen vuoteen. Olen edelleen niin lapsellinen että uskon että Uusi vuosi onnen tuopi, Hei, ovella Sylvester vuottaa... Hyvää uutta vuotta netta

Joulutervehdyksiä

Joulu on jo ovella, joulukortteja ja tervehdyksiä on lähetetty ja saatu. Joulutervehdyksen saaminen kummasti lämmittää mieltä. Nekin kaukaiset serkut ja vanhat toverit, joita ei ole vuosiin tavannut, vielä muistavat. Ja ainakin sillä hetkellä kun ovat tervehdystä kirjoittaneet, muistaneet juuri minua. Viime vuonna, kun olin Saksassa joulumarkkinoilla, sain sieltä sellaisen paperin, jossa oli joulutervehdys monella eri kielellä. Niinpä puolalaisen ystäväni Wandan joulukorttiin osasin kirjoittaa ihan oikealla puolan kielellä hyvää joulua, kas näin: Wesolyh swiat Bozelo Narodzenia. Aika vaikea lause, vai mitä? Mutta jotkut niistä kuulostavat ihan hauskoilta, niinkuin esim. kiinaksi: Kung His Hsin Nien tai mandariininkielellä: Bing ehu shen Tan. Jos taas ystäväsi on kreikkalainen, hänen korttiinsa voit kirjoittaa: Kala Christouyenna, ja Hawaijin saaren asukkaalle taas: Mele Kalikimaka! Latviassa se sanotaan näin: Linksmu Kaledu! Minä puolestani sanon kaikille hyvää joulua, mutta jos haluan sanoa saman japaniksi, sanon: Merri Kurisumasu! netta

Hyvää tahtoa

Näyttää siltä, että saamme vihreän joulun, mutta sekös olisi jotain uutta. Näillä leveysasteilla ei lumijoulua ole esiintynyt moniin vuosiin. Joka vuosi sama juttu: krookukset ovat lähteneet kasvamaan, ruoho viheriöi ja joulun tunnelmaan on aina vain vaikeampi päästä. Joulun sanoma on, että ihmisillä olisi silloin hyvä tahto. Hyvää tahtoa yksilötasolla on lahjojen antaminen läheisille ja kaikille meille tärkeille ihmisille. Alunperin se on niin ollutkin, mutta mielestäni nykypäivänä täysin ryöstäytynyt käsistä. Ystävällisiä ajatuksia voi -ja pitääkin- joulun aikaan ajatella. Kauniit sanat eivät voi mitätöidä pahojen ajatusten voimaa. Ajattele sen tähden ystävällisesti kaikkia eläviä olentoja. Koskaan ei ole liian aikaista (tai myöhäistä) tarttua hetkeen. Siispä lähdenkin tästä valmistamaan porkkanalaatikoita. netta

Joulun muistilista

Joulu lähestyy ja hermot kiristyy, hah hah, ei nyt ihan niinkään, mutta mielessä on monta asiaa yhtä aikaa. Kirjoittelen listoja, muu ei auta. Lista siitä mitä piti ostaa joulupöytään, lista henkilöistä, joille ostaa sopiva jululahja, - kuljen tungoksessa ja kaivelen laukkuani, -vain huomatakseni, että listat ovat jääneet kotiin. Onneksi alkaa homma olla hanskassa. Pistän tähän näytteeksi joulun muistilistaa: Vimeiset kortit postiin, siivoa vähän joka ilta, matot kerrankin ulos, kiilloita hopeat, hae kuusenjalka vintiltä, hätänumerot johonkin puhelimen lähelle, osta jouluherkut kissoille, muista manteli puuroon, tee lasimestarinsilli, vie kukkakori perheystäville ja naapurille (ja ota vastaan samanlainen heiltä) keksi lahja anopille, serkuille, kummilapsille, jne. istu hetkeksi alas, hengitä syvään, jätä loput tekemättä. Lapsenlapseni Sanna oli viime sunnuntaina kilpailemassa Ymerin kisoissa. Otti osaa 60-kympin juoksuun, ja pituushyppyyn, voitti juoksun, mutta pituushypyssä nyrjäytti jalkansa, ja tuli silti kolmanneksi. Hän on oikea sporttityttö, käy yleisurheilukoulua. Toivon että hyvä harrastus, esim. urheilu suojaa joka puolella vaanivilta paheilta. Nykyajan nuorilla tytöillä, miksei pojillakaan, ei totisesti ole helppoa. Olen tullut siihen tulokseen, ettei kannata turhaan itseään stressata tai väsyttää ei edes joulukuun pimeyden vuoksi, vaan tehdään niinkuin Lauri Viita runossaan: "Maataan, veljet, maataan pitkään, kun on saatu kunnon yö! Ollaan vain ja hengähdellään; nyt saa elää sydämellään, nyt ei, veljet, ruoskat mitkään enkeleitä lyö." netta

Tylsän päivän mietteitä

Tämä on niitä päiviä, jolloin ei huvita mikään. Ehkä pidänkin vapaapäivän kaikista täytymisistäni ja lueskelen. Luin äskettäin Bernhard Schlinkin kirjan Lukija, ja parhaillaan luen saman kirjailijan Hemkomsten. Nämä löysin kirjastosta, toisen suomeksi, toisen ruotsiksi. Tämä saksalainen kirjailija on sitä sukupolvea, joka tunsi voimakasta kansallista syyllisyyttä edellisen sukupolven kansallissosialistien natsien hirmutöistä. En ole sitä aiemmin ajatellut, mutta on täytynyt olla kauheaa saada kuulla oman kansan ehkä omien vanhempien teoista. Kannattaa lukea ainakin Lukija. Aloitin eilen Austerin Sattumuksia Brooklynissä ja heti sain nauraa ihan ääneen. Kas tässä kirja, joka on mieleeni. Ja lukuvuoroa odottaa jo Oatesin Dödgrävarens dotter, jonotin sitä kirjastosta ja pakko on alottaa sitäkin. Luen aina kolmea kirjaa yhtä aikaa. Muuten en ikinä ehtisi lukea kaikkea mitä haluan. Kuuntelen mielelläni musiikkia autolla ajaessani. Välillä kuuntelen klassista välillä amerikkalaisia 50- ja 60-luvun iskelmiä. Kuuntelin aikani oopperaa mutta sitten vaihdoin taas tyyliä ja löysin vanhan tutun Bob Marleyn levyt. Jos jotain voi sanoa klassiseksi niin Marleyn kappaleita. Niihin en väsy koskaan. Ehkä ne samalla myös muistuttavat minua ajasta jolloin Marleyn musiikki oli pop kuten myös omakin elämäni. Is this love, is this love, is this love, is this love, that I am feeling...? netta

Joulukuun pimeyttä

Voi tätä joulukuun pimeyttä. Tämän viikon ainoa vapaapäivä tänään. Lähdin kuntosalille ja sen jälkeen oli aikomus vähän kierrellä kaupoissa, mutta en viitsinytkään. Huomenna menen palkkaneuvotteluun ja sen jälkeen kaupungille kiertelemään. Koko viikonloppu menee töissä, joten ei ole vapaa-ajan ongelmaa. Lauantaina on Suomen itsenäisyyspäivä ja henkilökohtaisesti vielä tärkeämpi päivä se on minulle siksi, että se on nuorimman poikani syntymäpäivä. Mikä ilo ja onni silloin oli saada terve poika. Siihen tunteiden myllerrykseen sekoittuu vielä Ruotsin suurin juhla, nimittäin Nobel-juhlallisuudet, jotka osuvat samoihin aikoihin. Suomessa katsotaan tv:stä linnan juhlia ja Ruotsissa Nobel-juhlaa. Pitäähän sitä noteerata minkälainen iltapuku Silvialla tänä vuonna on. Se nyt kuuluu jo ihan perinteisiin, ja perinteet ovat sitä että ihmisellä on jotain enemmän kuin arkipäivä. Eikös se niin ole? netta

Vuoden pimein kuukausi

"Huhtikuu on kuukausista julmin" - muka! Kyllä se on joulukuu, minulle. Kaikista vuoden kuukausista kammoan eniten joulukuuta. Se tietää pimeyttä aamusta iltaan. Lucian-päivää jolloin sataa kylmää, inhottavaa sadetta tai räntää, puhumattakaan kaikesta joulun vieton valmisteluista. Nyt se sitten on taas edessä. Mistä keksiä kaikille sopivat lahjat, kun kaikilla jo kaikkea on? Teen myös suomalaiset jouluruuat ja ihme kyllä, ruotsalaiset miniäni ovat ihan hulluina lanttu- ja porkkanalaatikoihin. Olen jo laittanut muutaman kerran laatikoita ja vienyt heille, muka joulua varten, mutta aina käy niin, että laatikot hotkaistaan saman tien ja taas saan tehdä uusia. Tähän aikaan kuuluu myös monia traditiota. Niinpä adventtia juhlistimme juomalla glögiä. En ole yhtään ihastunut makeaan glögiin, tulen siitä pahoinvoivaksi, mutta pakko noudattaa traditioita. Olis semmoinen nappi, jota painamalla voisi hypätä joulukuun yli suoraan tammikuulle. Ystäväni Raija lähti juuri puoleksi vuodeksi Espanjaan, ja niin ollen pääsi kuin koira veräjästä näistä kinkun paistamisista ja muusta sellaisesta. Sunnuntaina oli tämän syksyn viimeinen veikkauskävely. Voitin ison kylpypyyheliinan, kun osasin arvata ylimääräisen kysymyksen ihan prikulleen oikein. Piti arvata vanhan kirjan julkaisuvuosi, ja pistin mitään ajattelematta luvun 1908, hah hah, se oli oikea vastaus, olin ainoa joka oli arvannut oikein.Joskus mua onnistaa. netta