Järistys

Havahduimme aamuyöstä siihen että talo tärähteli ja hyllyillä helisivät kannut. Aamu-uutisissa kerrottiin maanjäristyksestä joka oli tapahtunut Ruotsin ja Tanskan välisessä salmessa.  Tällaista on tapahtunut ennenkin. Muistan samanlaisen järistyksen monen vuoden takaa. Niitä kuulemma tapahtuu noin joka kymmenes vuosi. Skoonessa se oli tuntunut vieläkin voimakkaammin eikä ihme että asukkaat siellä olivat vähän pelästyneitä.  Jälleen muistutus siitä ettemme me ihmiset ole luonnon herroja. Luonnon ilmiöitä emme pysty nujertamaan. Luvattua kesäilmaa, hellettä ja aurinkoa ei vaan vieläkään kuulu tulevaksi. Kesä on nyt jo ohi, vain muutaman viikon päästä alkaa syyskuu, ja kohta ruukuissa kukkivat  kesäkukat saa viedä kompostiin ja alkaa pitkän pitkä seuraavan kesän odotus. Elämä on sellaista. Kaikkea haluamaansa ihminen ei saa. Ei edes joka vuosi aurinkoista kesää.

Salaperäinen ystävä

Tapasin eilen ystäväni E:n, joka vilahtaa elämässäni aina silloin tällöin. Hän asuu talvet ulkomailla ja matkustelee paljon, joten minulla oli onnea tavata hänet eilen ennenkuin hän jo taas huomenna matkustaa pois maasta.  Tapasimme siis, ja ensin kävimme Sjöbon siirtolapuutarhassa, joka on täynnä pieniä kesämökkejä, jotkut talviasuttaviakin, oikeita pieniä taloja. Ja mitkä ihanat puutarhat ympärillä, kaikkialla kukkivia kasveja ja kasvimaita. Kumma kyllä en ole koskaan siellä ennen käynyt. Sitten olimme meillä ja sain ystävästäni uimatoverin. Olimme uimassa läheisessä Bogrydsjärvessä, ja saimme sen pitää kokonaan itsellämme. Ketään muuta urhoollista ei ollut uimassa.  Uimme ja keskustelimme elämästämme. Kumma juttu, että ystäväni E. on sellainen ihminen jolle olen voinut kertoa sellaisia asioita joita en kenellekään toiselle ole tohtinut kertoa. Niin kävi nytkin. Olen taipuvainen uskomaan, että jokin sallimus lähettää hänet tielleni aina sopivin aikavälein, että saan keventää mieltäni hänelle.
 On hyvä omistaa sellainen ystävä.
 Elokuu alkaa huomenna, eikä sitä luvattua hellettä tai kesäilmaa ole vieläkään tullut. Koko ajan olen saanut kuulla, että ensi viikolla tulee lämmintä, ensi viikolla tai silloin ja silloin se tulee, on luvattu lämmintä elokuuksi jne. En usko enää mihinkään ennusteisiin. Tilanne on sellainen kuin Samuel Becketin näytelmässä: "Huomenna hän tulee," jolloin odotetaan koko ajan Godotia tulevaksi, huomenna hänen pitäisi tulla. Mutta tuleeko hän? Ei tietenkään. Hän ei tule huomenna eikä koskaan. Sama tilanne on nytkin. Kesäistä helletä ei tule, vaikka sitä koko ajan luvataan ja odotetaan: huomenna se tulee...
 Kehoitankin katsomaan kyseisen teatterinäytelmän, ja lopetan tähän : "mitä pidät kyttyrästäni, kysyi kameli kilpikonnalta:

Uimakausi alkoi

Nyt se sitten alkaa, nimittäin uintikauteni. Kävin aamulla uimassa, eikä ollut lainkaan kylmää, vaan tosi ihanaa. Rakastan uimista, ja kun saan olla ihan yksin vedessä, koko järvi on vain minua varten.
 Kävin kävelemässä ja keräsin kesäkukkia vaasiin. Mesiangervon huumaava tuoksu tuo aina mieleeni muiston lapsuudesta. Suljen silmäni -nuuhkaisen mesiangrvon kukkaa - ja silmieni eteen aukeaa kesäinen lapsuuden maisema, se ei koskaan petä. Juuri tuoksut ovat vankasti ankkuroitu muistoihin.
   Haikeaa oli huomata Kultapiiskun jo kukkivan.  Se on  komea kasvi, mutta kun se alkaa kukkia, tietää, että kesän helein aika on ohitse. Kesä alkaa olla raskaana kaikesta, mitä aurinko on hedelmöittänyt. Marjat metsissä ja kanttarellit ja kaikki kesän ihanuus.  Kesälfunssani sain häipymään syömällä mustaviinimarjoja. Niissähän on vitamiineja ja parantavaa voimaa. Tänään piti tulla kaatosade, ukkosta ja jo illalla järjestelin pihalla kaiken kuntoon sen kamalan sateen varalta. Mutta pyh, missä se sade nyt sitten viipyy?
Oikullista ilmaa. " Suvi kukkien loiston jo lupaa, sekä kypsyvät hedelmät. Taas laadin mä toivojen tupaa... " toivomuslistallani on retki Skåneen ja Österlenille. Pääsenkö sinne? Mutta mitä nyt? Alkoi kauhea sade. Pitää lopettaa jos kohta ukkonen jyrähtää.

Kesä tuli lopultakin

Kesä on lopultakin tullut myös tänne.Jo eilen tunsin että nyt se on täällä!  Lämmintä! Eilen olin Hajomissa lehtikeikalla. Miten kaunista maalaismaisemaa siellä on. Berghem on ehkä, ehkä, kappale kauneinta Ruotsia. Tosin, eteläinen- ja LänsiRuotsi on todella kaunista. Haastattelu sujui kuten aina, ja sen jälkeen sain tutustua ison maalaistalon isoon puutarhaan. Se oli tosiaan näkemisen arvoinen. Oli vaikka minkälaista kasvia ja pensasta ja sain opastetun kierroksen siellä. Söin mustia viinimarjoja ja ihania vadelmia, sain vielä mukaani hienoja kukkivia kasveja joita talon isäntä minulle kaivoi  ämpärillisen mukaani. Mikä ihana retki, ja samalla työkeikka. Minulla on todella kiva työ.Tapaan joka kerta mitä mukavimpia ihmisiä. Kuulen heidän historiansa ja tunnen syvää kunnioitusta jokaista  haastattelemaani ihmistä kohtaan. Ei niin pientä ihmistä, etteikö hänellä ole tarina kerrottavana. No, tänään rehkin pihalla istuttaen eilen saamani kasvit. Minusta kehittyy ehkä vielä oikea puutarhuri, hah hah. Olen lopultakin saanut pikku tonttini sellaiseen kuntoon kuin olen aina halunnut. Iltaisn on mukava kävellä rundi "tiluksillani" katsellen kaikenlaisia yrttejä joita maasta nousee ihan vain minun ilokseni.
  Kiinalainen sananlasku tietää totuuden. "Jos haluat olla onnellinen loppu elämäsi, hanki itsellesi puutarha." Jotenkin näin, ja olen samaa mieltä. Vaikka hankkisi tavaraa kuinka paljon tahansa, ei se kauan pidä ihmistä tyytyväisenä, mutta kun viljelee puutarhaa, istuttaa, kasvattaa, lannoittaa, tappaa satoja etanoita,  - ja sitten joka päivä näkee uuden pensaan tai yrtin puhkeavan kukkaan - ah eikö se ole onnea?

Kasvitieteellinen puutarha

Olimme retkellä kasvitieteellisessä puutarhassa Göteborgissa. Se on kasveista ja puista kiinnostuneelle oikea aarreaitta. Miten monia lajeja siellä voi nähdä. Mitä erikoisia puitakin kuten esimerkiksi nenäliinapuu - on olemassa. Kävelimme siellä vaikka kuinka kauan. Aika unohtui. Eväskorien sisältö nautittiin puiston huvimajassa. Mikä ihana retki ja mukaan ostin tietenkin useita kasvien taimia. Sieltä ajoimme Kungsbackan Freeportiin ja Plantageen. Ihana päivä, saimme nauttia sekä elämyksistä, että ystävien seurasta. Meillä on myös tapana automatkoillamme kysellä toisiltamme arvoituksia. Tällä kertaa arvoitukset eivät olleetkaan vanhanaikaisesta Maamme-kirjasta, vaan otettu suoraan netistä. Arvoitukset kulkivat hyvän maun molemmilla puolilla. Mikä esimerkiksi on miesten Helvetti?  En arvaa sanoa, keksiköön jokainen itse, mikä se voisi olla.   Katsoin eilen teeveestä K-special-ohjelman, joka kertoi taiteilija Lucien Freudin taiteesta. Ohjelmassa oli mukana hänen mallejaan, jotka jokainen oli luonnossa paljon nuorempia ja kauniimpia kuin miksi Freud heidät oli maalannut. Ihan järjestään joka ainoa oli tauluissa kuvattu paljon vanhempina ja rumempina kuin mitä he olivat luonnossa. Ja ihmeellistä oli mielestäni, että taiteilija oli kuvannut mallinsa melkein aina alastomina, jalat harallaan ja omituisissa asennoissa. Jopa Freudin kaikki omat tyttäret oli taiteilija kuvannut alasti reidet harallaan. Minusta se jo hipoo sopimattomuuden rajoja. Olen ihaillut Freudin muotokuvia, mutta itse en haluaisi istua hänen mallinaan. Jopa usealle tuttu taulu, jossa sohvalla makaa ylettömän lihava nainen läskit valuen, niin malli on luonnossa oikein sievä nainen, eikä edes ylettömän lihava. Ihmettelen miksi taiteilija halusi kuvata mallinsa niin rumina. Freud kuoli vuosi sitten ja hän oli Sigmund Freudin pojanpoika. Ehkä se seittää sen, että hän sanoi aina maalaavansa mallin selaisena kuin hän sen näkee, ei sellaisen kuin malli oikeasti on. Näkikö hän koko maailman rumana?

Yliarvostettu kesä

Olen vahvasti  sitä mieltä että kesä on roimasti yliarvostettu.  Koko talvi  sitä odotetaan ja kun se sitten tulee, ihmiset huokaavat: Kyllä kesä on ihana!   Mutta onko se todella?
 Kun odotetaan hellettä, saattaa koko kesän olla koleaa ja sataa päivästä toiseen. Niitylle ei ole menemistä ilman kumisaappaita punkkien varalta, marjametsässä vaanivat hyttyset sankoin joukoin ja nyt on vielä ilmaantunut uusi vitsaus: hirvikärpänen. Pihakasvien kimppuun käyvät murhaajaetanat, ja kun viinimarjat kypsyvät, tulevat rastaat ja putsaavat puskat tyhjiksi alle minuutin. Jos haluat istua kesäillalla ystävien kanssa ulkona keskustellen viinlasin ääressä, tulevat pienen pienet mytiäiset, en tiedä mitä ne ovat suomen kielellä, mutta ruotsiksi knott, ja ne vasta purevat ihon paukuroille. Jokapuolella taloa tulevat kamalat hämähäkit, oikeat lukit, esiin ja virittävät verkkojaan. Minä kärsin hämähäkkikauhusta. On ampiaisia, ja kamalia ötököitä joka paikassa, joista ei ole talvella haittaa. Talon ulkopuolella olevan katulampun ympärillä kiertelevät iltaöisin lepakot, jotka joskus katselen kauhunväreet selkäpiitä karsien. Tässä siis kesän ihanuus!
     Mutta eipä surra. Jäihän sentään ystävät ja viini. No niin, viini tosin jätetään pois, kun lähdemme tästä ystäviemme kanssa kohta kesäretkelle. Retken päämäärä on vielä hämärän peitossa, mutta kasvitieteelliseen museoon mennään, ja sen jälkeen vielä muualle. Mieleen työntyy jotain:  "Rakastan tulemista, menemistä, lähtemistä. Seuraan lumoavia ääniä, tietämättä matkani päämäärää."     Matkaan, matkaan, matkaan, vaunut eteenpäin! Ajomies nyt huutaa: taakse koti jä!