Hyvää uutta vuotta!

Ulkona paukkuva pakkanen. On vuoden viimeinen iltapäivä. Toiset ottavat uutta vuotta vastaan juhlien ja ilotulitusten räiskeessä. Mutta minä poloinen olen töissä, niinkuin niin monina vuosina ennenkin. Ei se minua haittaa. Huomenna on uusi päivä ja koko vapaa viikonloppu edessä. Vasta huomenna avaamme skumppapullon ja valetaan me tinaakin. Vanha kiva perinne, jota ei täällä tunneta. Leikkimielessä ennustetaan tinasta mitä uusi vuosi voisi tuoda tullessaan. Jos oikein muistan, sain viime vuonna tinasta golfmailan ja luulin jo että alan harrastaa tosissani golfin peluuta. Mutta miten kävikään? Muuta golfiin liittyvää ei sattunut kuin valtavat otsikot Tiger Voodsin skandaalista, joka tosin ei kolhinut oman onneni nurkkia mitenkään. Eikä muuta sitten kuin että: toivotaan, toivotaan... onnellista eloa. "Elämä voi olla kaunis, mutta sitä on niin vähän kerrallaan. Huomenna ei enää muista eilistä ja jos sydän jotain muistaakin, sanoo järki, että tunteeseen sekoittuu valhe. "Jarkko Laine. Mielentyyneyttä kaikille. netta

Mikä meni, mikä tuli?

Sain ystävältäni Suomesta ihanan uuden vuoden toivotuksen Lauri Viidan sanoin. On ihan pakko pistää se tähän. Kas näin: "Mikä meni, mikä tuli, paloiko vai suli se oli-kerran-maa?
Lunta on ja lisää tulee päivä paistaa muttei näy. Tiemmä elän -kunnes kuolen, pilvi pitää muusta huolen. Vetämättä tuuli käy." Tällainen vetoaa aina minuun. Tiemmä elän -kunnes kuolen, en taida sitä itse selvemmin sanoa. Ja mihin joutui se OLI-KERRAN-MAA? netta

Vuosi lopuillaan

Vuosi vanha vaipuu kohta hautaan, riemuineen ja murheineen. Yritän toipua joulusta. Sunnuntaina Kari ja molemmat pojat ja pojanpoika menivät jäähalliin katsomaan kiekkomatsia. Se oli jonkun heistä toisilleen antama joululahja. Minä ihastuin.Saisin olla ihan rauhassa kokonaisen iltapäivän iltaan asti. Otin rauhallisesti, kävin saunassa, tuoksukynttilät palamaan ja hyvää musiikkia taustalle. Käperryin sohvaan lukemaan hyvää kirjaa, elämä oli lähes mukavaa. Lapsenlapseni Sanna soitti, hän oli ollut ostoksilla, unohtanut avaimen kotiin, isä ja veli olivat jääkiekkomatsissa, äiti töissä, saako hän tulla meille? No totta kai. Meillä oli oikein mukava ilta. Katsoimme dvd:ltä Edward Scissorhands-filmin ja söimme karkkeja. Katsoin eilen tv:stä Vuosi kuningasperheen kanssa. En välitä kuninkaasta tai koko systeemistä, mutta oli ihan kiva päästä käymään kuningasperheen mukana eri maissa. Käytiin Tampereellakin ja Turussa. Oli ihan kuin olisin itse käynyt Tampereella, rakkaassa kaupungissa. netta

Joulu on jo ovella

Jouluaatto on huomenna. Tänä vuonna saadaankin nauttia valkoisesta joulusta. Olen tänään aamusta alkaen touhunnut, laittanut ruokaa ja kuusikin koristeltu. Ihmeekseni näen joka vuosi ihmisten laittavan joulukuusen sisään jo viikkoa ennen jouluaattoa. Lapsuudestani muistan säännön, että joulukuusi otettiin sisään vasta jouluaattona, ja jos vielä oikein tiukasti pidettiin säännöistä kiinni, niinkuin lapsuuden kodissani tehtiin, niin kuusta ei saanut ennen ottaa sisälle, ennenkuin päivä alkoi hämärtää. Kaikessa lipsutaan. Minäkin olen parina viime jouluna koristanut kuusen jo aaton aattona, vain siksi, että itse aattona jäisi enemmän aikaa muulle pakolliselle hössötykselle. Huomenna siis on jouluaatto, ja kaikki on valmista lasten perheiden tulla viettämään yhdessä vuoden kohokohtaa, joulua. Ehkä huomenna laulamme joululaulujakin, kuka tietää. "Joulu on taas, joulu on taas, astiat täynnä puuroo... netta

Pilvilinna koskaan valmistunut ei

Ihmisen muisti on kuin tietokone. On aivan ihmeellistä, mitä kaikkea sinne on tallennettu. Yhtäkkiä voi käydä niin, että asioita, joita luulee unohtaneensa, alkaa nousta tietoisuuteen. Minulle kävi niin eilen aamulla töistä kotiin ajaessani. Kuuntelin cd-ltä Klassiska favoriter, kun eräs sävelmä nostatti mieleeni tällaisen laulun sanoja: ...kun mielessäni kuljen muiston hämärään, niin toiveistani parhaat rauenneiksi nään. Sain nuoruudelta kerran siivet minäkin. Ja pilvilinnan jonne lentäisin... Mitä ihmettä tämä oli. Musiikki on Dvorakin Slavilainen tanssi nr 10, mutta mistä laulun sanat? Sitten muistin, että Karilla oli joskus nuoruudessaan ep-levyjä, niitä pieniä, ennen cd-levyjen aikakautta. Hänellä oli levy, jossa pohjana tämä Dvorakin sävel ja laulun esitti jos muistan oikein, Tapio Rautavaara! Kuultuani sävelen, se nostatti mieleeni myös laulun sanat. Kotiin tultua muistin yhtäkkiä koko tekstin. (luulen ainakin niin). Sama juttu virsien kanssa. Kun kuulen jossain virsiä, nousevat sen sanat mieleeni aivan itsestään. Kuinka se on mahdollista? Syynä tietenkin koulujen aamurukoukset, joihin osallistuttiin koko koulun voimin. Joka aamu. Kenenkään mieleen ei olisi tullut pullikoida vastaan, niinkuin nykyään milloin minkin tekosyyn turvin tehdään. Pidetäänkö kouluissa yleensä enää lainkaan aamurukouksia? No ainakin niillä oli minuun nähden se vaikutus, että edelleenkin osaan virsien sanat. Tosin vanhan virsikirjan mukaan. Edellä mainitsemani laulu jatkuu näin: "...Niin paljon toivotaan, niin paljon haaveillaan. Jää liekistämme kerran tuhkaa vaan. Ei pilvilinnaa koskaan luoda kestävää, ken tämän tietää, kaiken ymmärtää." No niin, en nyt ole ihan sitäkään mieltä. Varmaa on, etteivät pilvilinnat koskaan valmistu. netta

Jouluperinteitä

Ulkona on sadellut puuterilunta. Katselin ja kuuntelin eilen vanhalta videokasetiltani Pavarottin Christmas specialen. Olen sen joskus nauhoittnut, (siihen aikaan kun isä lampun osti) ei sentään, vaan siihen aikaan kun vielä videot olivat käytössä. Joka vuosi joulun alla kuuluu perinteisiini kuunnella tämä konsertti. Joulukonsertti on filmattu Ranskassa, Pavarottikin on vielä voimissaan, ihana tunnelma isossa kirkossa kuoripoikineen. Ja mikä tosi hyvä kuoro, jonka Hallelujan kuuntelen useaan kertaan peräkkäin. Niin ihana se on. Kun kuuntelen sitä, ihoni nousee kananlihalle ja kyyneleet vuotavat vuolaina. Siinä yksi jouluperinne. Toinen pakollinen on katsella videolta Sagovärlden, joka aina ennen tuli tv:stä joulunalusviikolla. Katselin sen aina samalla kun tein lanttulaatikkoa. Sitten jonakin vuonna sitä ei enää näytetty tv:ssä. Onneksi olen nauhoittanut sen, ja nyt voin katsoa sen videolta ja päästä tunnelmaan. (Video ei ollut hullumpi keksintö). Viime viikolla katselin televisiosta koko Nobel-juhlan ohjelman. Mielenkiintoista oli kuulla mitä uutta nerokkaat tutkijat ovat saaneet selville. Minua kiinnosti myös palkittujen puheet. Kamala järkytys oli kuitenkin, kun jestas sentään, Silvian iltapuku oli sama, mitä hän on käyttänyt ennenkin! Onko mokomaa kuultu ja nähty! Joko lama koskettaa kuninkaankin lompsaa? netta

Lucian aattona

Tänään sytytettiin kolmas adventtikynttilä. Oli kurja herätys, kun kello neljältä aamuyöstä Ossi-kissa toi pyydystämänsä linnun sisään ja ihan makuuhuoneeseen asti. Kari vei lintuparan ulos, mutta siitä jäi valtavasti pikku höyheniä niin että ensimmäiseksi askareekseni sain imuroida koko yläkerran. Kissan oma kulkureitti, luukku, on ihan hyvä idea, mutta mikään neronleimaus ei ole takuuvarma haittoja vastaan. Tässä tapauksessa kissan halu tuoda saaliinsa sisään asti näyttääkseen isäntäväelle, mitä on pyydystänyt. Miten ihmeessä voisi juurruttaa tämän tavan pois? Kissan käytös on niin erilaista kuin esim. koiran. Sanonta, että koiralla on isäntä, mutta kissalla on palvelusväkeä on niin totta kuin vain olla voi. Me olemme Ossin palvelusväkeä, jotka ovat hommissa vuorokaudet ympäriinsä. Tänään vietetään Luciaa. Viime sunnuntaina oli Suomen itsenäisyyspäivä, ja nuorimman poikani syntymäpäivä. Kaksinkertainen syy juhlia. netta

Muistoja menneisyydestä

Minulle tapahtui kumma juttu eilen. Löysin kaksi vihkoa, joihin äitini nuorena tyttönä oli kirjoitellut runoja! Minulla ei ole ollut aavistustakaan tällaisesta. Vihot löysin papereitten joukosta, joita veljeni kuoleman jälkeen toin mukanani. Nämä kaksi käsin kirjoitettua vihkosta ovat minulle korvaamaton aarre. Myös äitini on kerran ollut haaveellinen nuori tyttö joka kirjoitteli runoja ja ajatelmia. Aika vaan oli toinen. Miten erilaisessa maailmassa hän eli nuoruusvuotensa kuin minä tai nykypäivän nuoret. Runot ovat pääosin haaveellisia, nuoren ihmisen unelmia. Mutta oli siellä eräs opettavainen runo, joka on täysin käypä tänäkin päivänä. Sen viimeinen säkeistö on tällainen: "Siisti laps´ei tupakoi, se siivoton on tapa. Orja ompi polttaja, vaan polttamaton vapaa. Siisti laps´ei koskaan ota suuhun väkijuomaa. Se on kurjaa myrkkyä, hän varmasti sen huomaa." Pätee tänäkin päivänä. netta