Muistamme naisia

Tänään, aurinkoisena maaliskuun päivänä, joka on kansainvälinen naistenpäivä sopii muistella niitä naisia jotka taistelivat meille tämän päivän naisille ne perusoikeudet, joita pidämme itsestään selvyyksinä. He olivat oman aikansa feministejä, usein epänaisellisina pilkattuja, joiden päälle syljettiin ja joita jopa vangittiin. Ilman heidän työtään ei yksikään nykynainen olisi siinä asemassa, jossa nyt on.
Ylpeilemme äänioikeudella, jonka suomalaiset naiset saivat melkein ensimmäisinä maailmassa, mutta tiedetäänkö, että vaimo oli aviomiehen holhouksen alainen vuosikymmenet sen jälkeen kun oli saanut äänioikeuden? Vaimosta tuli täysivaltainen vasta 1930, jolloin avioliitolaissa vaimo vapautettiin aviomiehen holhouksesta ja hänelle annettiin oikeus omaan omaisuutensa. Sitä, että naista yleensä holhottiin, on hyvin vaikea tänä päivänä käsittää.
Tähän mielestäni sopii tämä runo, jonka olen joskus nuoruudessani jostain kuullut.
-Pikkutytöt kasvatetaan perhosiksi, hiuksissa siivet hameissa siivet, jaloissa ja hymyssä siivet.
He siirtyvät naisen siivettömään todellisuuteen, kipujen, veren ja taakkojen todellisuuteen.
Yhä raskaimmin jaloin he kantavat, synnyttävät, hoitavat, haalivat ruokaa.
Älkää kasvattako tytöistä perhosia
kasvattakaa pojista perhosia.
Naiset ovat taistelleet itselleen oikeuden kantaa miestenkin taakat.
Selvemmin sitä ei enää voi sanoa, vai mitä ystävät? Ja muistetaan sekin, ettei tämäkään päivä koskaan tule takaisin, joten nautitaan täysillä. netta

Ajatuksia maaliskuussa

Tänä talvena ei mikään ole kuin ennen. Esimerkiksi vanha sanonta:Maaliskuu maan näyttää, ei päde lainkaan, sillä tämän talven turhin kapine on kyllä ollut lumilapio. Viime aikojen lauhojen talvien mukana olemme saaneet vitsauksia joista ennen ei tiedetty mitään. Punkit ovat lisääntyneet valtavasti, puutarhan etanat, joista ei ennen ollut vaivaa, syövät kaiken kukkamaasta. Myös viime kesän vitsaus: murhaajaetanat,ovat näemmä kotiutuneet pihoille, eikä niiden hävittämiselle löydy pätevää keinoa. Tänään luin päivälehdestä, että jälleen saamme uuden huolen aiheen, pelätyt harlekiinileppäkertut ovat täällä! Voi kauhistus sentään, niitä on jo löydetty Tanskasta ja Norjasta ja jotka kaiketi vain odottavat Ruotsin rajalla päästäkseen tänne. Tiedoksi siis kaikille että jos löydätte puutarhastanne ison, oranssin värisen leppäkertun, jolla on selässään yhdeksäntoista mustaa pilkkua, niin siinä se on! Uusi vitsaus, joka meille ihmisille lähetetään kiusaksi ja vaivaksi. Onko enää paluuta entiseen, eli luonnon tasapainoon? Epäilen vahvasti. Karkauspäivää vietettiin viime viikolla. Kositteko tytöt, nyt kun kerrankin oli siihen lupa? Saitteko rukkaset ja hamekankaan? Sillä "Kaks on flikalla ilonpäivää: Kun miehen saa ja kun siitä pääsee". Kaks on flikalla surua: Kun toivoo saavansa ja pelekää jäävänsä". Eikös se näin ole? Tottakai hölmökin aviomies koristaa naista. Leikki leikkinä. Kohta vietetään kansainvälistä naistenpäivää, ja silloin muistamme niitä naisia, jotka aikanaan vaativat myös naisille oikeutta opiskella, hallita itse ansaitsemaansa rahaa ja oikeutta päättää omista asioistaan.
Eletään vomakkaasti tämäkin maaliskuun päivä. netta