Pääsiäisenä

Toinen pääsiäsipäivä. On tullut yhtäkkiä kevät tänne.Forsythia-pensaat ovat kukassa, luumupuun kukat puhkeamassa. Pääsiäislauantai meni siinä että laitoin ruokaa ja odotin väkeä pääsiäis/synttäripäiväksi meille. Lapset tulivat perheineen, ja kuten M. A. Nummisen laulussa sanotaan: "Meillä oli lapsia, mutta myöskin koiria, meillä oli suuria ja pieniä..." Oli lapsia, mutta myöskin koira, ja kissakin mutta kaikki sujui suunnitelmien mukaisesti. Päivän uutuus oli starttipistooli, jonka Kari oli ostanut ja sitä miesväki kokeili, ja sai Alexanderin aivan innostumaan tarkkuusammunnasta. Vaikka avotulen kielto oli voimassa, niin yhtäkkiä vaan väkeä riensi pääsiäiskokolle. Joku oli kokon sytyttänyt ja väkeä valui sinne. Lähdimme mekin kokolle, joka on ihan tässä lähellä Bogrydsjönin rannnassa, mutta kokko oli melkein loppuunpalanut jo kun sinne ehdimme. Aikuisväki aika lailla humalasssa, lapset polttivat ruohoa, ja mikä on kaikkein tarpeettominta ja turhaa, rakettien ampuminen pääsiäis-iltana. Suututtaa moinen! Muuten oli ilta mitä ihanin, saimme taas tavata rakkaitamme. Eilen oli varsinainen pääsiäispäivä, jolloin aurinko perinteen mukaan tanssii taivaalle. Minulta se jäi näkemättä, koska heräsin vasta kun aurinko jo oli noussut. Mutta uskon vakaasti sen tanssineen taivaalle, koska ortodoksien mukaan "Jeesus oli ylösnoussut, totisesti ylösnoussut edellisyönä." Uskon tähän,ja uskon tietenkin auringon siitä ilosta nousseen tanssien taivaalle. Tänään olen lojunut, kirjoitellut vähän huomista varten, ja yrittänyt nauttia aurinkoisesta päivästä. Pihalla olisi töitä vaikka kuinka paljon, jos vain viitsisin/jaksaisin niitä tehdä. Huomenna on paljon kirjoittamisjuttuja, mutta jos ehdin, niin menen pihatöihin. Sillä: "Pellollaan on maamies iloinen, hän ahkeroi ja laulu soi taas iloinen. Ja seurassaan, on kissa (Ossi) pikkuinen, ja hän ahkeroi ja laulu soi taas iloinen..."

Puhelimet toimivat

Lopultakin puhelimet toimivat! Olemme olleet ilman lankapuhelimia nyt kaksi viikkoa! Tänään kävi nuori mies meillä ja sai kaiken toimimaan. Hyvä juttu! Päivä on sumuinen ja harmaa. Pääsiäisviikko alussa. Meillä oli oikein mukava Skagenin reissu viime viikolla. Kaikki meni nappiin. Ja tietenkin kaikki pakolliset Skagenin nähtävyydet käytiin katsomassa. Ensin tietenkin ryntäsimme taidemuseoon katsomaan Skagenmaalareitten iki-ihanaa taidetta. Niihin en väsy enkä kyllästy koskaan. Kiersimme ympäri Jyllantia, kävimme katsomassa myöskin kirkon, joka on rakennettu meren rantaan, ja jota eroosio kuluttaa niin että kirkko ja haudat tulevat putoamaan mereen. Vanhan kirkon törmältä on todella valtava putous alas mereen. On kuin olisi ihan toisessa maassa, kuin jossain Englannin rannikolla. Tanskassa oli kevätkin pidemmällä. Ruoho oli jo vihreää ja joissakin pensaissa jo lehdet. Pieni trippi yli salmen ja kas, kevät on pidemmällä, narsissit täydessä kukassa, ja miten mukava nyt on muistella matkaa, jossa kaikki sujui hyvin. Mukaan tarttui kaikenlaista kivaa, ihan siemenperunoista alkaen. Ja kotiin oli ihmeen hyvä tulla taas, kun siellä odotti kasa onnittelukortteja ystäviltä ja tutuilta. Kas oli syntymäpäiväkin jossain välissä, mutta en millään ehtinyt järjestää juhlia, vaan yhdistän kekkerit pääsiäisen kanssa. Silloin sitten juhlitaan sekä synttäreitä että pääsiäistä.

Harmittavaista

Kun arjen askareet sujuvat niinkuin pitää, niin ei tule mieleenkään olla tyytyväinen siitä, vaan kaikki otetaan ihan itsestään selvänä. Olen ollut ilman puhelimia viikon, dator toimii silloin kun sitä itseä huvittaa, välistä en pääse lainkaan verkkoon.Suututtaa niin! Dator on minun työkaluni samoin puhelimet välttämättömiä, tunnen olevani aivan kaiken ulkopuolella. Miksi sitten näin? Juu, siksi, että kävin Telialla tilaamassa isomman bredbandin, sen kautta pitäisi sitten toimia myös lankapuhelimet. Yhtäkkiä lankapuhelimet suljettiin, niitä ei ole saatu toimimaan nyt viikkoon, samoin dator oikuttelee. Kun teen lehtityötä ja olen esim. kirjoittanut pitkän artikkelin korjauksineen, väliotsikoineen koneeseen, ja saanut lähetysvalmiiksi, niin yhtäkkiä olenkin poissa verkosta! Työ pitää aloittaa alusta. Vähemmästäkin raivostun! Ensi viikolla lähdemme Tanskaan, Skageniin ja lehtityöt pitää olla tehtyinä ennen sitä. En nyt jaksa iloita tulevasta matkastakaan, ennen kuin saan asiat taas toimimiaan. Kun yritin soittaa Telialle, niin mobilista oli aika lopussa! Mikään ei toimi. Pakko lähteä liikkeelle ja käydä henkilökohtaisesti hoitamassa asiat kuntoon. Ilmatkin voisivat olla kauniimpia, on harmaata edelleen. Eilen tosin paistoi aurinko ja tuuli kovasti. Toivottavasti ensi viikolla edes Jyllannissa on jo keväisempää, kun sinne menemme! Eilen huomasin kukkivia krookuksia pihallani. Kevät on tullut salaa, mutta missä piileskelee aurinko? Kuules aurinko, tänne ja heti!

Vanhojen sävelten matkassa

Tänään illalla kuuntelin Spottyfyta ja kuulkaa, löysin sieltä sellaisen kuin Sata kaikkien aikojen iskelmää! Sieltä löytyivät kaikki vanhat iskelmät ihan sellaisetkin, mitä ei enää mistään muualta löydy. Kuuntelin hartaana Nekalan tyttökuoron Kesäillan valssia, joka lapsuudessani kuultiin usein Lauantain toivotuissa levyissä. Oi aika entinen. Mukavaa oli kuulla Mandsurian kummut Laila Kinnusen venäjäksi laulamana plus monta, monta muuta vanhan ajan iskelmää. Joskus on mukava vaipua muistoihin sävelten matkassa. Karia sellainen kyllästytti, hän sulki ovenkin mielenosoituksellisesti. Hänen mielestään on mossigt kuunnella ikivanhoja kappaleita, ja varmasti niin onkin. Olin aamupäivällä tekemässä lehtihaastattelun, mutta nyt ei huvita kirjoittaa, vaan siirrän kirjoittamista aina seuraavaan päivään. Taas on kaksi juttua odottamassa puhtaaksi kirjoittamista. Jostain mieleeni tunkee nämä säkeet: "Hän juoksee niemeen ja hänen tulee mieleen:Voi orjan olento!" Mistähän sekin nyt mieleeni tuli. Varmastikin siksi, että tunnen olevani orjan olento. Ja sitten tämä: Sitä mä oon ikäni katunu, kun olen köyhänä syntynyt. Näinhän se tietysti on.

Viikon viemää

Taas on yksi viikko vilahtanut kuin ei mitään, noin vaan. Mitä olen muka saanut aikaiseksi, no en paljoa. Kirjoitin pitkän lehtiartikkelin, käänsin sen diktafonilta ruotsista suomeksi. Siinä yhden päivän urakka. Päivä on harmaa, harmaa, viluviimainen huhtikuun, on vielä talvea varmaa... niin sanotaan jossain runossa, ja meille pohjoisen asukkaille se on niin totta, niin totta. Jonakin aamuna on ollut maa valkoisena, kun on herännyt! Kevät oikuttelee kuin kiusallaan. Nyt saa riittää. Tänne heti aurinkoa ja värejä luontoon! Talvi on ollut aivan liian pitkä, kärsivällisyys alkaa loppua. Muistan kun vuosia sitten matkustin Prahaan huhtikuun puolivälissä. Jo Saksassa tuntui keväisemmältä, ja kun päästiin Dresdeniin, siellä olivat pensaat jo vihreinä. Prahassa ihmiset leikkasivat ruohoa pihoillaan ja hedelmäpuut olivat kukassa. Yhäkin muistan tämän. Miten talvi on niillä leveysasteilla paljon lyhyempi kuin miellä täällä. Minusta kaikkein vaikeinta on kestää sitä ettei luonnossa näy värejä neljään, viiteen kuukauteen. Vähemmästäkin masentuu. No, en nyt kuitenkaan masennu, lähden kohta kampaajalle. Ylellisyyttä on istua ja antaa toisen laittaa tukkaansa ja jutella kuulumisia oman kampaajan kanssa. Se on sitä pientä arjen ylellisyyttä. Hip hap huu, nyt on huhtikuu, ja aprillipäivä kaiken lisäksi. Taidampa keksiä jonkun pilan kampaajan hoopottamiseksi. Joskus olen keksinyt niin kamalia piloja työtovereilleni, että minut on selkäsaunan uhalla ajettu kotiin. Leikkiä, hyvät ystävät, sehän oli vain leikkiä...