Joulun jälkeen

Joulu on ohitse ja rauha maassa. Ainakin täällä kotona. Kari on tennistä pelaamassa pojanpojan kanssa. Itse tein kävelylenkin Viskan rantaan ja samalla mietiskelin. Talven oireita ei näy luonnossa. On edelleen lämpöasteita ja päivälehdessä kerrotaan jonkun aina silloin tällöin löytävän kanttarelleja metsistä! Samantekevää, kunhan tämä pimeys alkaisi helpottaa. Ystäväni Irja oli kirjoittanut osuvan runon joulukorttiin. Pistän sen tähän, sillä nämä Tove Janssonin säkeet todellakin kolahtivat minuun. Näinhän se on: "Milloinkaan ei ole niin
rauhallista, kuin heti
joulun mentyä.
Silloin on saanut
kaiken anteeksi, ja voi
taas muuttua tavalliseksi."

Aaton aatto

Joulu on ovella. Onneksi. Olen valmistellut joulua koko viikon ja nyt alkaa homma olla hanskassa. Jouluilma voisi olla hiukkasen parempi. Lämpöasteita noin seitsemän, eikä lumesta tietoakaan. Sitä oli vähän ja puut kauniin huurteisia, mutta eihän se kestänyt. Ei auta, valkoista joulua ei nyt saada. Joulu saa sitten tulla. Tuvassa seisoo kuusi ja kinkut on griljeerattu, plus kaikki muu on valmiina. Joulu on vain kerran vuodessa mutta kyllä sen valmistelu ottaa voimille.
Eilen olimme Orionissa, tavattiin ystäviä. Virkistävää saada jutella kuulumisia ja vähän muitakin asioita kuin vain tätä joulua. Ulkona on säkkipimeää, mutta tästä ne päivät alkavat pidentyä vähitellen. Kuuntelin äsken spottifysta Carolan "Himlen i min famn" ja vielä Katri Helenan suomalaisen version. Ikävä sanoa, mutta kyllä Carolan tulkinta voittaa ylivoimaisesti. Lauluhan on Carolan itsensä säveltämä. Huomenna sitten nähdään poikkeaako se pukki meillä.

Ukkosmyrskyä joulukuussa

On ihmeellistä säätä. Yöllä jyrisi ukkonen ja aamulla tuli oikea ukkosmyrsky. Satoi rakeita ja tuuli ja ukkosti. Ja me olimme lähdössä pojan vaimon kanssa jouluostoksille. Annelin datoriin iski salama, joka rikkoi siitä modemin. Lähdimme kuitenkin kaupungille, ja ilma vähitellen selkiintyi. Ostoksilla käyminen ei suinkaan ole mitään helppoa puuhaa. Kyllä se käy täysin työstä. Söimme Max:issa hampurilaiset. Ohhoh, kyllä väsyy tuollaisessa. Ja minulla on vielä tänään lehtikeikka, pitää vielä lähteä kaupunkiin ajamaan. Sunnuntaina Carolin kirkossa laulettiin kauneimmat joululaulut. Näin siellä paljon tuttuja kasvoja, ja oli ihan mukava laulaa vanhoja joululauluja. Kuorot lauloivat hienosti, kuten aina. Eilen oli Lucian päivä ja nytkin, kuten aina tähän aikaan vuodesta, sataa vettä ja räntää ja on kaikin puolin karmea ilma. Ulkona on säkkipimeää ja hämärä tulee aikaisin. Siis - sanalla sanoen: Kurjin aika vuodesta! Kummallisinta on että vielä kaiken kukkuraksi tulee ukonilma ja oikea ukkosmyrsky, niinkuin tropiikissa ikään. " Ettehän lapset ukkosen jyryä pelkää? Jumalan vaunut kulkevat pilven selkää"...

Nobelpäivä

Tänään aion olla mukana nobelin jakotilaisuudessa. Tietenkin vain television kautta. Se on Ruotsin suurin juhla, (Suomessa itsenäisyysjuhlat presidentin linnassa). Mielenkiintoista saada tietää mitä uutta tiedemiehet ovat keksineet. Kirjallisuuspalkinnnon saaja ei voi pitää perinteistä puhetta, koska hänellä on halvauksen jälkeen afasia. Onko hän palkinnon ansainnut? Lainasin kirjan: Tranströmerin kootut teokset, ja petyin kyllä aika lailla. Vain kaksi hänen runoistaan on olleet tunnettuja. Loput olivat minulle ennen tuntemattomia, ja aivan käsittämättömiä. Media tietenkin taas noteeraa kuningattaren iltapuvun ja kruununprinsessan vatsan pyöreyttä.
Eilen oli kamala myrsky ja satoi ja tuuli ja raekuuro kulki. Pimeää on nytkin. Se on tämä aika vuodesta, Lucian päivän aika on minusta aina ollut vuoden surkeinta aikaa. Jaksetaan kestää vielä vähän, niin päivät alkavat pidetä. Eilinen tuuli ja sade vei maasta kaiken ensilumen. Ja tähän nobel-palkinnon saajan runo: "Kesken elämän kuolema käy ottamassa ihmisestä mitat.
Vierailu unohtuu, ja elämä jatkuu. Mutta puku ommellaan hiljaisuudessa."

Katri Helenaa kuulemassa

Olin eilen Åhagassa itsenäisyyspäivän nostalgia-illassa, lehtijuttua tekemässä. Ohjelma oli perinteinen, isänmaan itsenäisyyttä muistettiin ja arvostettiin. Minusta se on tärkeä asia. Söin siellä vuoden ensimmäisen jouluaterian, joka oli perinteisesti sekoitus suomalaista ja ruotsalaista jouluruokaa. Minä kyllä teen parempaa lanttulaatikkoa, ruotsalaiset olivat tehneet sen aivan liian makeaksi enkä perunalaatikkoa ottanut lainkaan, se näytti enemmänkin harmaalta perunavelliltä. Ei saa moittia, tietenkään ei! Varmastikaan ei ole ollut ruotsalaisilla kokeilla helppoa laittaa suomalaisia laatikoita, hämäläinen perunalaatikko onkin vähän juksigt att laga, eli työlästä tehdä siitä sopivan imelää ja kiinteää. Se siitä. Iki-idoli Katri Helena nousi estraadille, ja minä koin pienen pettymyksen. Ei sais, ei niin. Jotenkin minusta oli väärin että artistissa näkyivät vuosien jäljet. En osaa selittää miksi petyin, mutta vähän ajan päästä se meni ohi. Katri Helena lauloi uusimpia ja vanhoja hittejään. Ei niissä mitään uutta. Tänään olin ulkoiluttamassa Juhan koiraa. Menimme radan taakse metsään, ja löysin vielä kanttarelleja omasta paikastani.Paistoin ne ja olen siis syönyt kanttarelleja vielä joulukuussa, onkohn ennätys? Syksy on ollut niin lauha ja käy lämmin henkäys talvisäässä, ja ensilumikin satoi toissayönä maahan. Ja eilen koin sellaisen elämyksen, että ulkona sateli lunta hiljakseen ja yhtäkkiä leimahti salama ja samassa jyrähti ukkonen. Ihmeellinen talvi-ilma totta tosiaan. Ja vielä yksi yllätys: Ystäväni Eira, joka on ollut taas omilla teillään, meilasi minulle Maleisiasta, jossa hän on taas viettämässä talvea. Hän tulee elämääni, häipyäkseen taas välillä ja sitten hän jälleen ottaa yhteyttä. Mielenkiintoista omistaa sellainen ystävä. Jännää! Jatkoa seuraa...

Itsenäisyyttä

Ja kohta taas juhlitaan Suomen itsenäisyyttä. Suomessahan se on vapaapäivä, täällä sitä ei aina muista muusta kuin ainakin minä muistan sen nuoremman poikani syntymästä. Hän tuli maailmaan sopivasti Suomen itsenäisyyspäivänä ja siksikin se on minulle juhlan arvoinen päivä. Täällä juhlitaan tietysti myös itsenäsyyttä. Åhagassa on järjestetty nostalgia-ilta, jonka päävieras on Katri-Helena Suomesta, pitämässä konserttia. Menen sinne lehtijuttua tekemään ja tapaan samalla tämä iki-artistin, joka on suomalaisia ihastuttanut jo vuosikymmeniä. Minä vaan en koskaan ole ollut kyseisen laulajattaren ihailija. En tiedä miksi. Ei ole vaan ollut minun makuuni. Mutta tietenkin on hauska hänet tavata, sitten on sekin koettu.
Mitä Suomen itsenäisyys merkitsee minulle? En osaa pukea sanoiksi, koska se on niin kokonaisvaltainen asia. Mitä olisi ihmisen elämä jos ei olisi saanut syntyä ja kasvaa itsenäisessä ja vapaassa maassa? Voi vain kuvitella minkälaista olisi elämä ollut totalitäärisessä maassa. Hyvä esimerkki on filmi nimeltä: De andras värld. Kannatta katsoa. Se on filmi joka jää mieleen ja herättää ajatuksia.

Joulukuu

Olimme viikolla Saksassa jälleen kerran joulumarkkinoilla. Pieni kaupunki, Celle, joka oli säästynyt melkein kokonaan sodan pommituksilta ja talot olivat enimmäkseen "korsvirketaloja". En tiedä mitä korsvirketalo on suomeksi, mutta ne ovat saksalaiseen tyyliin rakennettuja, päädyissä ristiinmeneviä parruja. Syksy on ollut leuto täälläkin, mutta Saksassa kukkivat vielä ruusut talojen pihoilla ja kahviloissa oli vielä ulkopöydät joissa voi istua siis ulkona, ja juoda kahvia. Onhan se paljon etelämmässä jos kartalta katsoo, mutta ehkä sielläkin oli ollut tavallista lauhempi syksy. Viime viikolla olin pojan vaimon kanssa Göteborgissa joulukonsertissa, joka pidettiin Saksalaisessa kirkossa. Ohjelmassa oli oopperalaulajia ja kevyemmän musiikin esittäjiä. Joulun tunnelmaan vaan on vaikea päästä kun ulkona on lämpöasteita. Nyt sitten alkaa taas se joulun valmisteleminen, joka vuosi vuodelta tuntuu työläämmältä. Välistä jo mietin että en millään selviä kaikista valmisteluista, mutta sitten muistan että joka vuosi olen aina selvinnyt kunnialla, niin miksen siis nytkin. Jos saisin itse valita, hyppäisin yli koko joulukuun, jos mahdollista. Paitsi jouluvalmistelujen vaivaa, on se kuukaisista ikävin. Pimeyttä ja joskus on oikein ikäviä räntäsateitä ja lohduttomuutta. Odotan vain että auringon kierros kohta kääntyisi ja päivät alkasivat pikkuhiljaa pidetä. Kun vähän aikaa vielä odotan, se tapahtuu.