Räystäät tippuu

Eilen taisi olla ensimmäinen kevätpäivä. Sää keikahti lopultakin suojan puolelle. Aurinko paistoi, ilmassa oli selvää kevään tuntua. Räystäät alkoivat tippua ja rännit juosta ja hanget romahtelivat. Mikä riemu. Tänään on vanhimman poikani syntymäpäivä. Illalla menemme porukalla Åhagaan. Saimme liput joululahjaksi ja on mukava mennä sinne isolla joukolla. Helmikuu on lyhyt kuukausi, mutta se pitää kuitenkin sisällään monenlaista. Henkilökohtaisesti minulla on silloin monta syntymäpäivää jotka pitää muistaa, on ystävänpäivä ja vieläpä toinen toista, yksi päivä, jolloin jostan syystä pitää muistaa lapsuusystävää. Kaikki samaan syssyyn, saman lyhyen kuukauden aikana. Sitten on vielä kirja-alennusmyynnin aika. Joka vuosi olen raahannut kirjoja kassikaupalla kirja-alesta. Tänä vuonna päätin, etten osta mitään, korkeintaan yhden kirjan. Kuinka kävikään. Ensimmäisesta kaupasta tulin ulos raahaten täysinäisiä kasseja.Menin sitten seuraavaan, aikeenani vain ostaa ruokaa, mutta mitä ihmettä näinkään! Hyviä kirjoja, himottavia opuksia, ja vielä halvalla, pakko niitä oli ostaa. Tuskin jaksoin kantaa kauppakassejani kaupasta ulos tullessa. Nyt minulla on edessäni pitkäksi aikaa hyviä lukukokemuksia. Olen ollut myös ahkerana ja tehnyt useita lehtijuttuja tulevaan Borås-liitteeseen. Mikä on elämän tarkoitus? Kai se on se että siinä on sisältöä. Ja sekin että vuodesta toiseen jaksaa odottaa kevättä. "Räntäseula seudun päällä, saappaan alla lotinaa. Lantajuova järven jäällä. Kevät tulee, IHANAA! " Näin runoili Lauri Viita ja miellän aina sanat:" järven jäällä" Näsijärveksi. Niin se varmaan olikin. netta

Käytiin oopperassa

Liput oli ostettu jo ajat sitten Göteborgin oopperaan, tosin tällä kertaa musikaliin. Suunnitelmat valmiina, miten reissu tehdään. Mutta ilmojen haltia yritti pistää kapuloita rattaisiin syytämällä taivaalta lunta taukoamatta. Lumiaurat loistivat poissaolollaan, lunta tuiskusi sakeana, mutta Karin autossa sattuu olemaan nastarenkaat, ja sillä lähdimme liikenteeseen. Poimimme Raijan ja Markun kyytiin, he olivat joutuneet kahlaamaan lumihangessa isolle tielle. Reissu saatiin tehtyä, nautimme tosi hienosta esityksestä ja vaikka oopperan pysäköintipaikka oli auraamatta ja lunta puolisääreen, hyvin pääsimme kotiin. Tämän oopperaretken tulemme muistamaan. Kotiin päästyä, kotikatumme oli edelleen auraamatta ja jouduin nousemaan autosta ja heiluttamaan reippain liikkein lumilapiota, ennenkuin Kari sai auton ajettua talomme eteen. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Ei kannata luovuttaa, asioilla kun on taipumus järjestyä parhain päin. Lumisade on jatkunut vuorokausitolkulla. Ehkä me hautaudumme lopulta lumihankien keskelle täysin ja vasta keväällä meidät löydetään. Pitäisi olla talvivarastoja niin kuin oravilla. netta

Pitkä talvi preerialla

Tämä talvi on totisesti tuonut mieleeni Laura Ingalls Wilderin kirjan: Pitkä talvi preerialla. Pieni talo preerialla-sarjan tämä osa on niistä jännittävin. Se kertoo pitkästä talvesta preerialla, jolloin koko perhe oli vähällä kuolla sekä polttopuiden että ravinnon puutteeseen. Lumimyrskyt riehuivat päivästä toiseen, juna, jonka piti tuoda elintarvikkeita ja hiiliä oli juuttunut lumeen, eikä sitä saatu irroitettua ennenkuin lumet sulivat keväällä. Lehmälle tarkoitetut heinät poltettiin lämmön saamiseksi "heinäkeppeinä" joita Laura joutui palelevin sormin sitomaan aamusta iltaan. Vanha intiaani ennusti kovan talven olevan tulossa, koska joka seitsemäs talvi oli kova, ja joka seitsemän kertaa seitsemäs talvi tulisi olemaan kaikista ankarin. Mieleeni on tämä kirja muistunut useasti, sillä täälläkin lumimyrskyt riehuvat päivästä toiseen. Nytkin lunta tullut pari vuorokautta yhteen menoon. Lunta on jo kohta puoli metriä. Ja me lähdemme tänään Göteborgiin. Toivottavasti kaikki sujuu hyvin. Mielestäni talven "riemut" saisivat jo riittää. netta

Ystävänpäivä

Ompas mukava kun kerran vuodessa vietetään ystävän päivää. Sain iloisia yllätyksiä ystävieni muistaessa minua sekä sähköisiä kortteja ja kukkapuketteja että vanhanajan malliin postista kirjeitä kortteja kaikkea kivaa lähettämällä. Muistan ystäviäni vuoden jokaisena päivänä, silti on mukava muistaa heitä erityisesti helmikuussa. Täällä ei varsinaisia ystävänpäiväkortteja saa, täällähän se on "sydämien päivä" rakastavaisten päivä, tarjolla on vain imeliä sydänkortteja. Olen ystävieni kaikesta muistamisesta sekä iloinen että liikuttunut. Joukossa oli kuitenkin yksi ylitse muiden, veljenpojan lähettämä pieni kirjanen Joonas-satu Matka maailman ympäri. Se on kuulkaa kokoelma Joonas-kuvia, joita joskus lapsuudessani kerättiin ja joita sai kahvipaketin mukana. Kirjaan on liimattu Joonaksen kuvia seikkailuista eri puolilla maailmaa. Kirjan alkulehdellä on nimeni ja että olen 10-vuotias! Mikä harvinaisuus! Sitä ei voi rahassakaan arvioida. Ja että veljenpoika oli tämän pikku kirjasen kamojen joukosta löytänyt ja keksi sen minulle lähettää, oli sellainen yllätys, että olen sanaton. Elämä on täynnä ihmeellisiä asioita.
"This could be the beginning of a beautiful frienship" netta