Festivaalit

No, eilen olitiin The Spirit of Finland-festareilla. Ilmat suosivat, väkeä oli paljon, tuttuja näkyi joka puolella. Ohjelmaakin oli vaikka minkälaista, musiikkia ja Ulf Ohlssonin sokerin makea puhe ja jälleen kiitos suomalaisille. Minä olin siellä töissä, eli tekemässä lehtiin juttua, joten juoksin puiston ja kulttuuritalon välillä. Lastenteatterin missasin, siellä oli kuulemma ollut paljon tenavia, joten vieläkin suomalaista lastenkulttuuria tarvitaan, siis. Katsoin esityksen:Hullu sydän, joka oli minusta hyvä. Ihana kuulla vanhoja ja uusiakin rakkauslaulujen tekstejä. Sellaista pitäisi saada nähdä useamminkin. Timo Räisänen tietysti oli vetoaula, joka sai puiston ääriään myöten täyteen väkeä. Hänen musiikkinsa on enemmän nuorisolle tarkoitettua, mutta pienten räppääjien esityksestä tykkäsin. Olisi todella hyvä jos tällainen suomalaispitoinen kulttuurijuttu saataisiin jokavuotiseksi. Teimme viikolla retken Ullarediin. Raija ja Markku tulivat jo aikaisin ja retki oli onnistunut. Se tehtiinkin vain retkenä, ei ostosmatkana, vaikka niin kävi taaskin, että kaikenlaista kivaa tarttui mukaan. Kun kerta halavalla saa, niinkuin Tampereella sanotaan. eväskorit mukana ja istuimme kauniin järven rannassa ja söimme eväskorin antimia. Kylläpä kahvi maistui ihanalta luonnossa, aurinko paistoi ja pikkulinnut pitivät meille konserttia. Mitä sitä enempää voi pyytää. Tulomatkalla poikesimme vielä Rydalin museon taidenäyttelyyn, ja tykkäsimme kovasti. Saimme siis vielä taidenautinnonkin kaupan päälle!

Potut pottuina

Raija ja Markku kävivät ja toivat siemenperunoita, Tanskan matkalla ostetuita "puikulaperunoita", joita laitan kasvamaan, kunhan saan käännetyksi tuolla töyräällä olevan "pottumaani". Maksan potut pottuina, niinkuin sanotaan. Jos saan ne puikulaperunat nousemaan maasta, niin sanoakseni. Vappu taas kerran, kesän portti, josta päästään kesään, mutta aj jai, miten oikukas se on. Vappu on, siitä asti kun muistan, ollut kolea,kylmä oikukas, syytänyt taivaalta viimeiset raesateet,tai lumihiutaleet! Olin suunnitellut, että Raijan kanssa istuisimme altaanilla, tai pihakeinussa maistellen viileää viiniä, mutta ei! Ilma oli kolea, siellä ei tarennut istua viiniä naukkaillen. Vielä kuin kiusaksi, yhtäkkiä taivaalta alkoi syytää rakeita! Siittäs saitte! Sellainen on on vappu. Älkäätten muuta toivoko tai odottako. Vappuna on aina kylmä tai jotain muuta ilkeää hämminkiä. Tiedän sen vanhastaan, elänyt kun olen jo kauan ja kokenut monen monituista vappua! Oli kuitenkin mukavaa kun Raija ja Markku kävivät. Suunnitelimissa on retki Ullarediin. Siis odotettavissa jälleen mukavaa, eikä elämä ennen lopu kun on kuolema koettu. Sen tiedämme...