Joulun jälkeen

Joulu on ohitse ja rauha maassa. Ainakin täällä kotona. Kari on tennistä pelaamassa pojanpojan kanssa. Itse tein kävelylenkin Viskan rantaan ja samalla mietiskelin. Talven oireita ei näy luonnossa. On edelleen lämpöasteita ja päivälehdessä kerrotaan jonkun aina silloin tällöin löytävän kanttarelleja metsistä! Samantekevää, kunhan tämä pimeys alkaisi helpottaa. Ystäväni Irja oli kirjoittanut osuvan runon joulukorttiin. Pistän sen tähän, sillä nämä Tove Janssonin säkeet todellakin kolahtivat minuun. Näinhän se on: "Milloinkaan ei ole niin
rauhallista, kuin heti
joulun mentyä.
Silloin on saanut
kaiken anteeksi, ja voi
taas muuttua tavalliseksi."

Aaton aatto

Joulu on ovella. Onneksi. Olen valmistellut joulua koko viikon ja nyt alkaa homma olla hanskassa. Jouluilma voisi olla hiukkasen parempi. Lämpöasteita noin seitsemän, eikä lumesta tietoakaan. Sitä oli vähän ja puut kauniin huurteisia, mutta eihän se kestänyt. Ei auta, valkoista joulua ei nyt saada. Joulu saa sitten tulla. Tuvassa seisoo kuusi ja kinkut on griljeerattu, plus kaikki muu on valmiina. Joulu on vain kerran vuodessa mutta kyllä sen valmistelu ottaa voimille.
Eilen olimme Orionissa, tavattiin ystäviä. Virkistävää saada jutella kuulumisia ja vähän muitakin asioita kuin vain tätä joulua. Ulkona on säkkipimeää, mutta tästä ne päivät alkavat pidentyä vähitellen. Kuuntelin äsken spottifysta Carolan "Himlen i min famn" ja vielä Katri Helenan suomalaisen version. Ikävä sanoa, mutta kyllä Carolan tulkinta voittaa ylivoimaisesti. Lauluhan on Carolan itsensä säveltämä. Huomenna sitten nähdään poikkeaako se pukki meillä.

Ukkosmyrskyä joulukuussa

On ihmeellistä säätä. Yöllä jyrisi ukkonen ja aamulla tuli oikea ukkosmyrsky. Satoi rakeita ja tuuli ja ukkosti. Ja me olimme lähdössä pojan vaimon kanssa jouluostoksille. Annelin datoriin iski salama, joka rikkoi siitä modemin. Lähdimme kuitenkin kaupungille, ja ilma vähitellen selkiintyi. Ostoksilla käyminen ei suinkaan ole mitään helppoa puuhaa. Kyllä se käy täysin työstä. Söimme Max:issa hampurilaiset. Ohhoh, kyllä väsyy tuollaisessa. Ja minulla on vielä tänään lehtikeikka, pitää vielä lähteä kaupunkiin ajamaan. Sunnuntaina Carolin kirkossa laulettiin kauneimmat joululaulut. Näin siellä paljon tuttuja kasvoja, ja oli ihan mukava laulaa vanhoja joululauluja. Kuorot lauloivat hienosti, kuten aina. Eilen oli Lucian päivä ja nytkin, kuten aina tähän aikaan vuodesta, sataa vettä ja räntää ja on kaikin puolin karmea ilma. Ulkona on säkkipimeää ja hämärä tulee aikaisin. Siis - sanalla sanoen: Kurjin aika vuodesta! Kummallisinta on että vielä kaiken kukkuraksi tulee ukonilma ja oikea ukkosmyrsky, niinkuin tropiikissa ikään. " Ettehän lapset ukkosen jyryä pelkää? Jumalan vaunut kulkevat pilven selkää"...

Nobelpäivä

Tänään aion olla mukana nobelin jakotilaisuudessa. Tietenkin vain television kautta. Se on Ruotsin suurin juhla, (Suomessa itsenäisyysjuhlat presidentin linnassa). Mielenkiintoista saada tietää mitä uutta tiedemiehet ovat keksineet. Kirjallisuuspalkinnnon saaja ei voi pitää perinteistä puhetta, koska hänellä on halvauksen jälkeen afasia. Onko hän palkinnon ansainnut? Lainasin kirjan: Tranströmerin kootut teokset, ja petyin kyllä aika lailla. Vain kaksi hänen runoistaan on olleet tunnettuja. Loput olivat minulle ennen tuntemattomia, ja aivan käsittämättömiä. Media tietenkin taas noteeraa kuningattaren iltapuvun ja kruununprinsessan vatsan pyöreyttä.
Eilen oli kamala myrsky ja satoi ja tuuli ja raekuuro kulki. Pimeää on nytkin. Se on tämä aika vuodesta, Lucian päivän aika on minusta aina ollut vuoden surkeinta aikaa. Jaksetaan kestää vielä vähän, niin päivät alkavat pidetä. Eilinen tuuli ja sade vei maasta kaiken ensilumen. Ja tähän nobel-palkinnon saajan runo: "Kesken elämän kuolema käy ottamassa ihmisestä mitat.
Vierailu unohtuu, ja elämä jatkuu. Mutta puku ommellaan hiljaisuudessa."

Katri Helenaa kuulemassa

Olin eilen Åhagassa itsenäisyyspäivän nostalgia-illassa, lehtijuttua tekemässä. Ohjelma oli perinteinen, isänmaan itsenäisyyttä muistettiin ja arvostettiin. Minusta se on tärkeä asia. Söin siellä vuoden ensimmäisen jouluaterian, joka oli perinteisesti sekoitus suomalaista ja ruotsalaista jouluruokaa. Minä kyllä teen parempaa lanttulaatikkoa, ruotsalaiset olivat tehneet sen aivan liian makeaksi enkä perunalaatikkoa ottanut lainkaan, se näytti enemmänkin harmaalta perunavelliltä. Ei saa moittia, tietenkään ei! Varmastikaan ei ole ollut ruotsalaisilla kokeilla helppoa laittaa suomalaisia laatikoita, hämäläinen perunalaatikko onkin vähän juksigt att laga, eli työlästä tehdä siitä sopivan imelää ja kiinteää. Se siitä. Iki-idoli Katri Helena nousi estraadille, ja minä koin pienen pettymyksen. Ei sais, ei niin. Jotenkin minusta oli väärin että artistissa näkyivät vuosien jäljet. En osaa selittää miksi petyin, mutta vähän ajan päästä se meni ohi. Katri Helena lauloi uusimpia ja vanhoja hittejään. Ei niissä mitään uutta. Tänään olin ulkoiluttamassa Juhan koiraa. Menimme radan taakse metsään, ja löysin vielä kanttarelleja omasta paikastani.Paistoin ne ja olen siis syönyt kanttarelleja vielä joulukuussa, onkohn ennätys? Syksy on ollut niin lauha ja käy lämmin henkäys talvisäässä, ja ensilumikin satoi toissayönä maahan. Ja eilen koin sellaisen elämyksen, että ulkona sateli lunta hiljakseen ja yhtäkkiä leimahti salama ja samassa jyrähti ukkonen. Ihmeellinen talvi-ilma totta tosiaan. Ja vielä yksi yllätys: Ystäväni Eira, joka on ollut taas omilla teillään, meilasi minulle Maleisiasta, jossa hän on taas viettämässä talvea. Hän tulee elämääni, häipyäkseen taas välillä ja sitten hän jälleen ottaa yhteyttä. Mielenkiintoista omistaa sellainen ystävä. Jännää! Jatkoa seuraa...

Itsenäisyyttä

Ja kohta taas juhlitaan Suomen itsenäisyyttä. Suomessahan se on vapaapäivä, täällä sitä ei aina muista muusta kuin ainakin minä muistan sen nuoremman poikani syntymästä. Hän tuli maailmaan sopivasti Suomen itsenäisyyspäivänä ja siksikin se on minulle juhlan arvoinen päivä. Täällä juhlitaan tietysti myös itsenäsyyttä. Åhagassa on järjestetty nostalgia-ilta, jonka päävieras on Katri-Helena Suomesta, pitämässä konserttia. Menen sinne lehtijuttua tekemään ja tapaan samalla tämä iki-artistin, joka on suomalaisia ihastuttanut jo vuosikymmeniä. Minä vaan en koskaan ole ollut kyseisen laulajattaren ihailija. En tiedä miksi. Ei ole vaan ollut minun makuuni. Mutta tietenkin on hauska hänet tavata, sitten on sekin koettu.
Mitä Suomen itsenäisyys merkitsee minulle? En osaa pukea sanoiksi, koska se on niin kokonaisvaltainen asia. Mitä olisi ihmisen elämä jos ei olisi saanut syntyä ja kasvaa itsenäisessä ja vapaassa maassa? Voi vain kuvitella minkälaista olisi elämä ollut totalitäärisessä maassa. Hyvä esimerkki on filmi nimeltä: De andras värld. Kannatta katsoa. Se on filmi joka jää mieleen ja herättää ajatuksia.

Joulukuu

Olimme viikolla Saksassa jälleen kerran joulumarkkinoilla. Pieni kaupunki, Celle, joka oli säästynyt melkein kokonaan sodan pommituksilta ja talot olivat enimmäkseen "korsvirketaloja". En tiedä mitä korsvirketalo on suomeksi, mutta ne ovat saksalaiseen tyyliin rakennettuja, päädyissä ristiinmeneviä parruja. Syksy on ollut leuto täälläkin, mutta Saksassa kukkivat vielä ruusut talojen pihoilla ja kahviloissa oli vielä ulkopöydät joissa voi istua siis ulkona, ja juoda kahvia. Onhan se paljon etelämmässä jos kartalta katsoo, mutta ehkä sielläkin oli ollut tavallista lauhempi syksy. Viime viikolla olin pojan vaimon kanssa Göteborgissa joulukonsertissa, joka pidettiin Saksalaisessa kirkossa. Ohjelmassa oli oopperalaulajia ja kevyemmän musiikin esittäjiä. Joulun tunnelmaan vaan on vaikea päästä kun ulkona on lämpöasteita. Nyt sitten alkaa taas se joulun valmisteleminen, joka vuosi vuodelta tuntuu työläämmältä. Välistä jo mietin että en millään selviä kaikista valmisteluista, mutta sitten muistan että joka vuosi olen aina selvinnyt kunnialla, niin miksen siis nytkin. Jos saisin itse valita, hyppäisin yli koko joulukuun, jos mahdollista. Paitsi jouluvalmistelujen vaivaa, on se kuukaisista ikävin. Pimeyttä ja joskus on oikein ikäviä räntäsateitä ja lohduttomuutta. Odotan vain että auringon kierros kohta kääntyisi ja päivät alkasivat pikkuhiljaa pidetä. Kun vähän aikaa vielä odotan, se tapahtuu.

Kafka rannalla

Sain luetuksi omituisen kirjan, jota lapsuusytäväni Lasse minulle suositteli. Se on Murakamin: Kafka på stranden. Verkossa kirjasta kerrottiin että se on Murakamin omituisin, mutta paras kirja. Lupasin Lasselle kertoa mitä siitä pidän, ja nyt sanon sen tässäkin, että harvoin olen lukenut omituisempaa kirjaa, joka silti piti mielenkiintoa yllä niin että oli pakko lukea kirja loppuun asti. Vain saadakseni tietää mitä kirjailija oli tekstillään tarkoittanut. Halusin myös lukea arvoitusten ratkaisut, sillä koko kirja oli täynnä mitä ihmeellisempiä ja arvoituksellisimpia juttuja. Mutta mitään ratkaisuja ei löytynyt lopussakaan. Tunsinko itseni petetyksi? No en, sillä kirja tarjosi kuitenkin lukukokemuksen, jonka vaikutus tuntuu kauan jälkeenpäinkin. Siis, joka haluaa lukea eriskummallisen mutta mielenkiintoa yllä pitävän kirjan, lukekoon Kafka rannalla. Takaan ettei se jätä lukijaa kylmäksi.
Tänään on isän päivä. Hoksasin sen siitä, että pojat tulivat isäänsä onnittelemaan. Tarjosin ruokaa, (kun sitä sattui olemaan) ja oli ihan mukavaa. Muuten en perusta noista isien ja äitien päivistä. Mielestäni ne ovat kauppiaiden keksintöjä. En ole koskaan halunnut viettää äitienpäivääkään. Vasta poikien vaimot sen muistavat joka vuosi ja tulevat tai lähettävät "lähetystön" kukkia ja lahjoja mukanaan muistamaan minua äitien päivänä. Sama juttu isän päivänä. No, tapaamiset omaisten kanssa ovat maailman paras asia!

Odottamattomia asioita

Odottamattomia asioita tapahtuu todella. Eilen soitti koulutoverini Tukholmasta ja pyysi minua kanssaan Eestiin kylpylämtkalle. Tämä tuli todella äkkiä. Oikeastaan kun tarkemmin ajattelen olen jo kauan halunnut mennä Eestiin kylpylämatkalle. Siitä tulisikin mukavaa vaihtelua vuoden synkimpään aikaan. Samalla kun saisin hoitoja ja kylpyjä, voisin viettää hauskaa aikaa vanhan ystäväni ja koulutoverini kanssa. Voi kuinka hauskaa onkaan muistella entisiä aikoja, nauraa yhdessä kaikelle sille mitä on ollut. Toinen muistaa sellaista, mitä toinen ei muista, ja juttua riittää.
Minulle tekisi hyvää päästä pienelle virkistysmatkalle. Aioimme lähteä Saksaan joulumatkalle, ja katsoimme jo kalenterista aikoja. Sitten tuli tämä mahdollinen Espajan matka, ja nyt sitten tämä. Kaikki yhtä aikaa, vaikea niistä on valita. Eilen ystävämme sitten lensivät Espanjaan. Sunnuntaina vielä tavattiin Orionin cafeessa, juteltiin vielä viimeiset asiat, naurettiin, koska meillä on aivan oma huumorimme. Jäin nyt sitten vain kaipaamaan. Jos ei ennen, niin tammikussa sitten tapaamme taas. Syksy on ollut leuto ja lämmin. Kävimme vielä eilen metässä ja löysimme suppilovahveroita. Toivon leutoa talvea. Minun puolestani ei tarvitsisi tulla edes lunta. Muutaman kuukauden päästähän on kuitenkin kevät taas.

Marraskuuta

Vuoden ikävin aika marraskuu pääsi alkamaan. On vähän vaikea löytää kultareunaa päiviinsä. Joka päivä kuitenkin jotain uutta positiivista tapahtuu. Sain uuden autoni keskiviikkona. Uuden auton ajaminen liikkeestä ulos on yksi mukava juttu. Se nyt tietysti on positiivista. Tämän päivän yllätysjuttu on se, kun Karin sisar soitti Espanjasata, jossa on asunut jo kymmenen vuotta. Kuulumisia vaihdettiin ja lupauksia Espanjan vierailusta annettiin. Katsotaan mitä aika tuo tullessaan. Tuleeko sinne Espanjaan lähdettyä vielä tämän syksyn aikana. Ystävämme ovat sinne lähdössä ihan näinä päivinä. "Mukaansa eivät ottaneet..." Olimme tänään syömässä lounasta Ellagårdenissa. Poika ja pojanpoika ja me. Halusin tarjota lounaan koska poikani on aina niin avulias. Samalla on mukava tavata sillä lailla lounaalla. Enemmän sellaista! Pyhäinpäivää vietämme vain ihan rauhallisin menoin. Haudoillekaan en pääse, sillä kaikki rakkaitteni haudat ovat Suomessa.

Antibiootteja

Olen ollut huonokuntoinen jo neljä viikkoa. Se alkoi tietenkin tavallisena vilustumissairautena, mutta ei millään mennyt ohi. Tavallinen flunssa menee ohi kahdessa viikossa, mutta tämä vaan jatkuu. Tänään lähdin Karin mukana kaupunkiin asioille. Karilla oli asioita Herkulekseen, terveyskeskukseen kaupungissa ja ylipuhui minutkin tilaamaan sieltä akuuttiajan, vaikka en Herkulekseen edes kuulu. Vastahakoisesti sen tein, sain ajan ja piti odotella, jossa välissä kävimme syömässä lounaan China Townissa. Kaduin että olin lääkäriajan buukannut. Ajattelin jo perua koko jutun, mutta menin kuitenkin lääkärin puheille. Ja hör och häpna - onko mokomaa kuultu- hän totesi että minulla on keuhkokuume!! Sain antibiootteja! Olen siis kulkenut neljä viikkoa sairaana, tehnyt töitä, hoidellut velvollisuuksiani aina välillä leväten ja aina vaan huonommaksi oloni tuntien. Olen siis ollut tosiaan sairas enkä luulosairas. Suututtaa kun koko lokakuu on mennyt, enkä ole päässyt kuntosalille, ja muutenkin kaunis syksy on mennyt ohitse kuin sumussa. Ystävät pyysivät meitä huomenna Göteborgiin katsomaan Frida Kahlon taidenäyttelyä, mutta sekin pitää perua. Toivon nyt että antibiootit purevat. netta

Lokakuun päivä

Pojan työpaikan avoimien ovien päivä oli eilen ja sinne oli pakko mennä, vaikka olen flunssainen ja olo surkea. Jaksoin kun olin ottanut särkylääkkeitä ja ties mitä. Mielenkiintoista siellä oli, ja olimme Allanin ja Kristiinan kanssa, niin se oli kaksinverroin mukavaa. Eilisen päivän kohokohta kyllä oli tämä: Sanna soitti, hän kertoi saaneensa koulussa hyvää palautetta tehtävästään, jossa minäkin olin mukana neuvoineni ja haastattelu-uhrina. Hän teki lehtiartikkelin, johon haastatteli minua ja liitti vielä valokuvia mukaan. Opettaja oli kehunut tehtävää, ja kaikki oli mennyt hyvin. Tietenkin iloitsin hänen vuokseen siitä, mutta mikä mieltäni lämmitti eniten, oli kun Sanna sanoi: Jag är så glad att jag har dig. Eli Olen niin iloinen että minulla on sinut. Se kuulkaas, se lämmitti mieltäni ja elän sen varassa kauan. Ehkä lopun elämääni. Minulla ei itselläni ollut koskaan isoäitiä, toinen oli kuollut ennen kuin synnyinkään ja toisen muistan sellaisena, että hän ei koskaan sanonut minulle sanaakaan. Hänet muistan aina istumassa keinutuolissa, oli kuuro mutta katse valpas. Häneltä ei jäänyt mikään koskaan huomaamatta. Ei sekään kun minä ja serkkuni söimme viinimarjoja pensaasta, niin silloin ikkuna lensi auki ja Fammu huusi meille lapsille aika karkeasti, että pois kakarat marjapuskista! En muista kyllä mitään läheistä ja lämmintä suhdetta, sellaista kun itselläni on lapsenlapseni Sannan kanssa. Ja että hän sanoo minulle että hän on niin iloinen kun hänellä on minut! Ajat muuttuvat, eikä kaikki aina ole huonompaa kuin ennen. netta

Viirus iski

Niin se on että sairaus iskee, kun ylirasittaa itsensä. On ollut ehkä liikaa menoa ja vipinää viime aikoina. Kalenteri on edelleen uhkaavan täys, en tiedä miten saisi jarrut päälle. Tänään heräsin huonokuntoisena ja kurkku karheana, selvästi viirus iskemässä. Olen ottanut rauhallisesti tämän päivän. Lupasin kuitenkin auttaa lapsenlastani Sannaa, jolla on koulutehtävänä kirjoittaa lehtiartikkeli -haastattelu, ja hän päätti haastatella minua. En koskaan anna haastatteluja, olen sen päättänyt, mutta luovuin hetkeksi siitä asenteesta. Sanna haastatteli minua eilen, ja voi kauhistus kuinka oli vaikea olla vastaamassa, kun yleensä minä haastattelen ja kyselen. Autoin häntä neuvoillani, mutta sitten artikkeliin tarvittiin vielä kuvia elämäni varrelta, hän näet kirjoitti elämäni tarinan. Vaikka olen ollut vähän sairas, selailin kuvagalleriaani, ja valitsin niistä kuvia, jotka lähetin Sannalle. Kaikkeen sitä joutuu pitkän elämänsä varrella. Että minusta muka lehtiartikkeli ja kuvia lisäksi. Toivottavasti kunto kohenee, sillä hommaa riittää. Lauantaina olemme päivällä pojan työpaikan avoimien ovien päivässä, ja illalla menen konserttiin nauttimaan Motzartin sävelistä. netta

Lokakuu

Alkoi lokakuu. Tänään on Karin syntymäpäivä. Heräsin aikaisin ja olen jo tehnyt pitkän kävelylenkin. Sumuinen aamu tietää aurinkoista päivää.
Syyskuu meni vauhdilla ohi. Paras juttu oli kirjamessuilla käyminen. Se on aina yhtä virkistävä tapahtuma, ja siellä saa nähdä Ruotsin, ja muutaman suomalaisenkin julkkiksen. Näytti siltä että kaikki joka itseään jonakin pitää, menee kirjamessuille, näyttäytymään, ellei muuten. Näin Jan Gilloun ja Leif G W Perssonin, he nyt ovat sieltä kiinnostvimmasta päästä. Ja sitten näin idolini M.A. Nummisen. Hän on paljon arvostetumpi Ruotsissa ja jopa Saksassa kuin omassa maassaan Suomessa. Ehkä kaikki eivät tajua Nummisen huumoria. Minuun se uppoaa kuin kuuma veitsi voihin, hah hah. Olen taas kuunnellut hänen musiikkiaan, ja ne ovat minusta aina vaan yhtä hyviä, ellei parempia. Esimerkiksi tämä: Sikakunnossa. On sika kunnossa, on sika kunnossa, sika kuntoilee useasti... tajuatteko ironian? Tänään lähden jutuntekoon. Nämä kai ovat tämän syksyn viimeisiä kauniita päiviä, niin että nautitaan siitä.netta

Lepotauolla

Viikonloppu meni taas niin nopeasti, etten ehtinyt taaskaan sitä mitä olin aikonut. Lauantaina meillä oli perinteinen boulematsi kentällä. Yritämme joka vuosi sen ehtiä. Pelattiin Mölkkyä ja boulea ja sitten tulimme grillaamaan ja syömään ja väkeä tuli vähän väliä lisää. Ilta meni myöhäseen. Eilen Oli Boråsin Kirjoittajilla syksyn ensimmäinen tapaaminen. Ensin pidimme kirjallisuustapaamisen, keskustelimme kesän aikana lukemistamme kirjoista, jotka olivat tehneet vaikutuksen. Sen jälkeen jatkoimme kirjoittajapiirillämme. Oli todella mukavaa ja antoisaa, olimme kaikki osallistujat samaa mieltä siitä. Sen jälkeen olimme vielä ystävien kanssa viettämässä cafe-elämää eli kahvilla Orionissa. Olipa mukava päivä, kaikkine ystävien tapaamisineen. Mutta yhtään en ole ehtinyt levätä ja se kostautui. Nyt on kurkku kipeänä ja olo kuin osuuskaupan hoitajalla. Nyt pidän lepopäivän, hyvällä syyllä. Vaikka en ihan sentään: olen kirjoitellut meilejä ja haastattelukysymyksiä lehtijuttuuni niin ettei koskaan kokonaan saa olla "rauhassa". Haudassa sitten. Kari on tennistä pelaamassa, niin että olen saanut keskittyä kirjoitushommiini. Yölläkin oli pakko nousta juomaan kuumaa hunajalla terästettyä teetä. Mutta kun on vilustunut niin silloin parasta on lepo. Uskokaa pois. netta

Olen kuunnellut Ritva Oksasen konserttilevyä, mies ei ymmärrä. hän sai sätkyn.
Pitää soittaa kuulemma hiljaa. Ettei häiritse
Suunnittelen ´naisten iltaa, jolloin soitanne Oksasen levyä ja kekustemme naisten elämästä. Saammeko olla rauhassa naisen-elämän pohtimisen kanssa?,Häh?,

lOPOLG

lOPOLG

lOPOLG

lOPOLG

lOPOLG

lOPOLG

Syys on

Syys on,syksy saapui synkkä kolkko, pikkulinnut kohta lentää pois. On satanut ja myrskynnyt. Ikävää. Sain kuitenkin eilen lehtijutun kirjoitettua sen parissa painiskeltuani puoli päivää. Tänään olin reipas, kävin jo heti aamusta kaupungissa asioilla, kirjastossa, kuntosalilla. Minulla oli treffit Karin kanssa Maxin ulkopuolella, siellä söimme hampurlaiset. Ajoin kotiin, ja lähdin heti pojan perheen koiran kanssa pitkälle lenkille. Illalla olimme vielä katsomassa pojanpojan Alexin futismatsia kentällä Pelasivat hyvin, kumpikin joukkue, peli oli kuin thilleri. Mutta Viskafos voitti maalein 5-3 ja olimme tyytyväisiä. Se olikin tämän kesän viimeinen matsi, tulen kaipaamaan niitä. Viskaforsin joukkueesta on tullut oikein hyvä ja kiva on katsoa heidän matsejaan. Päivä oli kokonaisuudessaan täynnä tapahtumia ja toimintaa. olen lukenut hyvää kirjaa yötä yöten, mutta nyt on parasta painua pehkuihin, sillä olen puimamiesten ystävä, jotka sanovat: huomennakin on päivä. Joka aamu on armo uus...miksi huolta siis kantaa?

Sademaa

Olen sitä mieltä, että Ruotsista on tullut sademaa. Sataa aina vaan. Kesä on nyt takanapäin taas tältä vuodelta. Mielestäni tämä kesä oli hyvä kesä, vaikka sen isompia mullistuksia ei tapahtunutkaan. Elokuussa vihdoin viimein pääsimme lähtemään Suomeen. Kaksi viimeistä elokuun viikkoa olivat ihanat, aurinko paistoi koko ajan ja oli lämmin kuin keskikesällä. Tapasimme tutut ja sukulaiset, olipa antoisaa. Tampereen tunnus, Tammerkoski oli padottu, aivan kuivana. Oli aika erikoista nähdä kosken pohja tyhjänä. Kosken patoa ja seinämiä remontoitiin ja tuettiin, niin että ensi kerralla näen Tammerkosken kuohuvan taas entisellään. Tampereella kävin Kalevankankaan hautausmaakierroksella, teen sen aina kun vain voin. Siellä lepäävät niin monet mielenkiintoiset ihmiset. Ja taas kerran kävin Amurin työläiskorttelissa, se on museokortteli, ja siellä voi nähdä miten tamperelaiset tehtaan työläiset asuivat ja elivät. Olin oikein opastetulla kierroksella, taas kerran, sillä se ei lakkaa minua kiehtomasta. Tampere on niin suuri että aina jää joku osa käymättä. Sinne mun sydämeni taas jäi, Pyynikin rinteille! Hah hah.
Kaksi viikkoa Suomessa ja kaikki sukulaisvierailut ja ystävien tapaamiset vahvistavat henkisesti. Kotiinkin oli mukava tulla, vaikka heti alkoi sataa, ja satoi monta päivää yhteen menoon. Ja edelleen sataa. Poutapäiviä on niin harvoin että jos joskus aamulla ei sada, ryntään pesemään pyykkiä, leikkaamaan nurmikkoa -ja kuten eilen, -pihahommiin. Toin sadonkorjuujuhlista muutaman säkillisen kompostimultaa ja eilen heiluin kuin heinämies levitellen mullan maalleeni. Kaivoin perunat maasta, kas vain, niitäkin oli tullut! Ensi vuonna istutan niitä enemmänkin. Sain kaiken tehtyä, vein vielä pojan perheen koiran Chanelin kävelylle ja sitten jo taas alkoikin sataa. Ehdin kuitenkin tehdä edes jotain ennen sateen alkua. Sademaa tämä on! netta

Hautausmaadraamaa

Tänään osallistuin hautausmaa -draamaan. Ystäväni Rita, göteborska, minut sinne houkutti mukaan. Väkeä oli pilvin pimein. Sain nähdä ja kuulla hautausmaa draamaa, eli Boråsin merkittäviä henkiöitä esiintyi siellä täysin elävinä, vaikka ovatkin haudattuina sinne pyhän Birgitan hautuumaalle. Olen ollut mukana hautausmaakierroksilla Tampereella monena vuonna. Siellä herätetään eloon monia merkittäviä henkilöitä ja dramaattisia tapahtumia, joissa on kuollut monia henkilöitä. Tampereellahan on vielä oma historiansa. Boråsin merkkihenkilöt herätettiin draaman avulla eloon ja kertoivat tarinasa. Minulle tuli voimakas halu päästä Tampereelle, käydä Kalevankankaan ja Messukylän hautausmaalla, siellä on minulla omaisiakin. Voi, milloin pääsen taas käymään Tampereella? Heinäkuun viimeinen viikko on menossa ja saapas näkee mitä kenkä tekee, eli saapas nähdä, pääsemmekö Tampereelle vielä ennen syksyä. Sinne jo mieli halaa...

Vierailulla

Vierailulla ystävien luona. Mukavaa yhdessäoloa ja keskustelua. Juuri se, että saa vaihtaa ajatuksia toisten kanssa ja ehkä huomata, miten samanalaisia ajatuksia myös muilla on. Enkä ole yksin omine pelkoineni ja ajatuksineni. Juuri ajatusten vaihto on elämän eliksiiriä. Sitäpaitsi vierailuumme sisältyi herkulliset ja hyvät tarjoomukset. Myös kävely kauniin kesäisen luonnon keskellä antoi voimaa taas kerran. Tällaisia hetkiä varten elämä tarjoaa parastaan. Ihana kesäinen luonto ja hyvien ystävien seura antoi sielulle voimaa taas jaksaa eteenpäin.

Uddevallassa

Viikonloppu meni mukavalla retkellä. Sanna kilpaili Uddevallassa Bohuskampenissa, ja lähdimme Karin kanssa mukaan, ja koska meillä oli neljän hengen hotellihuone buukattu, lähti Alex mukaan myös. Kaikki meni nappiin. Lauantain ilma oli paras mahdollinen, Sanna kilpaili kuusiottelussa, eli kuusi eri urheilulajia. Aitajuoksu 80metriä, korkeushyppy, 600metrin juoksu, kuulantyöntö, keihäs ja pituushyppy. Kilpailu oli kahtena päivänä. Hotellissa saunoimme ja uimme altaassa, lähdimme vielä syömään Vänesboriin ja löysimme viihtyisän ruokapaikan. Istuimme ulkoterassilla ja söimme, tuntui kuin olisimme olleet ulkomailla. Maaginen ilta. Muistoja näin muodostuu, lapsenlapsillekin. Sunnuntaina poikkesimme Vargöllä, kaunis paikka, mutta sataa tihuutteli, emmekä viitsineet sen paremmin syventyä Vargön salaisuuksiin. Susia ei ainakaan näkynyt, vaikka niitä joskus siellä lienee ollutkin, nimestä päätellen. Ostimme jätskit siellä ja sitten kotimatka läpi todella kauniiden maisemien. Ruotsissakin vielä on maaseutu luonnon kaunista, niittyineen ja järvineen. Ja tienvarsilla kukkivat kesäkukat, niitä ei oltu niitetty pois, kaikki oli luonnon mukaista. Nautin! Jos mielesi on murheellinen, etsi kauneutta. Saat siitä voimaa. Tämän olen jostain lukenut ja se näyttää pitävän paikkansa. Minä ainakin sain voimaa kaikesta kauniista mitä näin ja saimme viettää lastenlasten kanssa maagisen viikonlopun. Sellaisia hetkiä varten elämä on. netta

Kesäretki

On tullut pidettyä taukoa kirjoittamisessa. Kesä onkin jo puolivälissä. On ollut hieno kesä joka on tuonut mukanaan paljon positiivisia asioita. Kun tapahtumia on paljon ei ehdi kaikkea kirjata. No, eilen kuitenkin oli retkipäivä. Jo aamusta lähdettiin liikkeelle. Ystävät tulivat ja lähdettiin Björkebackan luonnonpuistoon. Pienellä etsimisellä se löytyi. "Kysyen kylä löyttään..." ja siellä tyhjensimme eväskorit. Sitten lähdetiin rannikolle, päämääränä Gottskär. Välillä pysähdys Ekelundin puodissa, josta meille naisille tarttui mukaan jotain pientä. Gottskär on pieni kiva kylä meren rannalla. Siellä me söimme, joimme konditoriassa hyvät kahvit, katsoimme kaksi hyvää taidenäyttelyä ja katselimme vähän kaupoissa. Ilma oli ihana, merellinen, lokit kirkuivat, aurinko ja merituuli hyväili kasvojamme. Sanalla sanoen, elämä voi joskus tuntua hyvältä. Koko seuruekin hyvällä tuulella, hauskoja juttuja kerrottiin ja arvoituksiakin ratkottiin. Paras anti on huumorintaju, jota arvostan korkealle. Tosiasia on se, että huumorintajuttoman kanssa on vaikea komminikoida. Hauska päivä muistojen joukkoon tästä kesästä. " Näin syntyy muistoja..."

Festivaalit

No, eilen olitiin The Spirit of Finland-festareilla. Ilmat suosivat, väkeä oli paljon, tuttuja näkyi joka puolella. Ohjelmaakin oli vaikka minkälaista, musiikkia ja Ulf Ohlssonin sokerin makea puhe ja jälleen kiitos suomalaisille. Minä olin siellä töissä, eli tekemässä lehtiin juttua, joten juoksin puiston ja kulttuuritalon välillä. Lastenteatterin missasin, siellä oli kuulemma ollut paljon tenavia, joten vieläkin suomalaista lastenkulttuuria tarvitaan, siis. Katsoin esityksen:Hullu sydän, joka oli minusta hyvä. Ihana kuulla vanhoja ja uusiakin rakkauslaulujen tekstejä. Sellaista pitäisi saada nähdä useamminkin. Timo Räisänen tietysti oli vetoaula, joka sai puiston ääriään myöten täyteen väkeä. Hänen musiikkinsa on enemmän nuorisolle tarkoitettua, mutta pienten räppääjien esityksestä tykkäsin. Olisi todella hyvä jos tällainen suomalaispitoinen kulttuurijuttu saataisiin jokavuotiseksi. Teimme viikolla retken Ullarediin. Raija ja Markku tulivat jo aikaisin ja retki oli onnistunut. Se tehtiinkin vain retkenä, ei ostosmatkana, vaikka niin kävi taaskin, että kaikenlaista kivaa tarttui mukaan. Kun kerta halavalla saa, niinkuin Tampereella sanotaan. eväskorit mukana ja istuimme kauniin järven rannassa ja söimme eväskorin antimia. Kylläpä kahvi maistui ihanalta luonnossa, aurinko paistoi ja pikkulinnut pitivät meille konserttia. Mitä sitä enempää voi pyytää. Tulomatkalla poikesimme vielä Rydalin museon taidenäyttelyyn, ja tykkäsimme kovasti. Saimme siis vielä taidenautinnonkin kaupan päälle!

Potut pottuina

Raija ja Markku kävivät ja toivat siemenperunoita, Tanskan matkalla ostetuita "puikulaperunoita", joita laitan kasvamaan, kunhan saan käännetyksi tuolla töyräällä olevan "pottumaani". Maksan potut pottuina, niinkuin sanotaan. Jos saan ne puikulaperunat nousemaan maasta, niin sanoakseni. Vappu taas kerran, kesän portti, josta päästään kesään, mutta aj jai, miten oikukas se on. Vappu on, siitä asti kun muistan, ollut kolea,kylmä oikukas, syytänyt taivaalta viimeiset raesateet,tai lumihiutaleet! Olin suunnitellut, että Raijan kanssa istuisimme altaanilla, tai pihakeinussa maistellen viileää viiniä, mutta ei! Ilma oli kolea, siellä ei tarennut istua viiniä naukkaillen. Vielä kuin kiusaksi, yhtäkkiä taivaalta alkoi syytää rakeita! Siittäs saitte! Sellainen on on vappu. Älkäätten muuta toivoko tai odottako. Vappuna on aina kylmä tai jotain muuta ilkeää hämminkiä. Tiedän sen vanhastaan, elänyt kun olen jo kauan ja kokenut monen monituista vappua! Oli kuitenkin mukavaa kun Raija ja Markku kävivät. Suunnitelimissa on retki Ullarediin. Siis odotettavissa jälleen mukavaa, eikä elämä ennen lopu kun on kuolema koettu. Sen tiedämme...

Pääsiäisenä

Toinen pääsiäsipäivä. On tullut yhtäkkiä kevät tänne.Forsythia-pensaat ovat kukassa, luumupuun kukat puhkeamassa. Pääsiäislauantai meni siinä että laitoin ruokaa ja odotin väkeä pääsiäis/synttäripäiväksi meille. Lapset tulivat perheineen, ja kuten M. A. Nummisen laulussa sanotaan: "Meillä oli lapsia, mutta myöskin koiria, meillä oli suuria ja pieniä..." Oli lapsia, mutta myöskin koira, ja kissakin mutta kaikki sujui suunnitelmien mukaisesti. Päivän uutuus oli starttipistooli, jonka Kari oli ostanut ja sitä miesväki kokeili, ja sai Alexanderin aivan innostumaan tarkkuusammunnasta. Vaikka avotulen kielto oli voimassa, niin yhtäkkiä vaan väkeä riensi pääsiäiskokolle. Joku oli kokon sytyttänyt ja väkeä valui sinne. Lähdimme mekin kokolle, joka on ihan tässä lähellä Bogrydsjönin rannnassa, mutta kokko oli melkein loppuunpalanut jo kun sinne ehdimme. Aikuisväki aika lailla humalasssa, lapset polttivat ruohoa, ja mikä on kaikkein tarpeettominta ja turhaa, rakettien ampuminen pääsiäis-iltana. Suututtaa moinen! Muuten oli ilta mitä ihanin, saimme taas tavata rakkaitamme. Eilen oli varsinainen pääsiäispäivä, jolloin aurinko perinteen mukaan tanssii taivaalle. Minulta se jäi näkemättä, koska heräsin vasta kun aurinko jo oli noussut. Mutta uskon vakaasti sen tanssineen taivaalle, koska ortodoksien mukaan "Jeesus oli ylösnoussut, totisesti ylösnoussut edellisyönä." Uskon tähän,ja uskon tietenkin auringon siitä ilosta nousseen tanssien taivaalle. Tänään olen lojunut, kirjoitellut vähän huomista varten, ja yrittänyt nauttia aurinkoisesta päivästä. Pihalla olisi töitä vaikka kuinka paljon, jos vain viitsisin/jaksaisin niitä tehdä. Huomenna on paljon kirjoittamisjuttuja, mutta jos ehdin, niin menen pihatöihin. Sillä: "Pellollaan on maamies iloinen, hän ahkeroi ja laulu soi taas iloinen. Ja seurassaan, on kissa (Ossi) pikkuinen, ja hän ahkeroi ja laulu soi taas iloinen..."

Puhelimet toimivat

Lopultakin puhelimet toimivat! Olemme olleet ilman lankapuhelimia nyt kaksi viikkoa! Tänään kävi nuori mies meillä ja sai kaiken toimimaan. Hyvä juttu! Päivä on sumuinen ja harmaa. Pääsiäisviikko alussa. Meillä oli oikein mukava Skagenin reissu viime viikolla. Kaikki meni nappiin. Ja tietenkin kaikki pakolliset Skagenin nähtävyydet käytiin katsomassa. Ensin tietenkin ryntäsimme taidemuseoon katsomaan Skagenmaalareitten iki-ihanaa taidetta. Niihin en väsy enkä kyllästy koskaan. Kiersimme ympäri Jyllantia, kävimme katsomassa myöskin kirkon, joka on rakennettu meren rantaan, ja jota eroosio kuluttaa niin että kirkko ja haudat tulevat putoamaan mereen. Vanhan kirkon törmältä on todella valtava putous alas mereen. On kuin olisi ihan toisessa maassa, kuin jossain Englannin rannikolla. Tanskassa oli kevätkin pidemmällä. Ruoho oli jo vihreää ja joissakin pensaissa jo lehdet. Pieni trippi yli salmen ja kas, kevät on pidemmällä, narsissit täydessä kukassa, ja miten mukava nyt on muistella matkaa, jossa kaikki sujui hyvin. Mukaan tarttui kaikenlaista kivaa, ihan siemenperunoista alkaen. Ja kotiin oli ihmeen hyvä tulla taas, kun siellä odotti kasa onnittelukortteja ystäviltä ja tutuilta. Kas oli syntymäpäiväkin jossain välissä, mutta en millään ehtinyt järjestää juhlia, vaan yhdistän kekkerit pääsiäisen kanssa. Silloin sitten juhlitaan sekä synttäreitä että pääsiäistä.

Harmittavaista

Kun arjen askareet sujuvat niinkuin pitää, niin ei tule mieleenkään olla tyytyväinen siitä, vaan kaikki otetaan ihan itsestään selvänä. Olen ollut ilman puhelimia viikon, dator toimii silloin kun sitä itseä huvittaa, välistä en pääse lainkaan verkkoon.Suututtaa niin! Dator on minun työkaluni samoin puhelimet välttämättömiä, tunnen olevani aivan kaiken ulkopuolella. Miksi sitten näin? Juu, siksi, että kävin Telialla tilaamassa isomman bredbandin, sen kautta pitäisi sitten toimia myös lankapuhelimet. Yhtäkkiä lankapuhelimet suljettiin, niitä ei ole saatu toimimaan nyt viikkoon, samoin dator oikuttelee. Kun teen lehtityötä ja olen esim. kirjoittanut pitkän artikkelin korjauksineen, väliotsikoineen koneeseen, ja saanut lähetysvalmiiksi, niin yhtäkkiä olenkin poissa verkosta! Työ pitää aloittaa alusta. Vähemmästäkin raivostun! Ensi viikolla lähdemme Tanskaan, Skageniin ja lehtityöt pitää olla tehtyinä ennen sitä. En nyt jaksa iloita tulevasta matkastakaan, ennen kuin saan asiat taas toimimiaan. Kun yritin soittaa Telialle, niin mobilista oli aika lopussa! Mikään ei toimi. Pakko lähteä liikkeelle ja käydä henkilökohtaisesti hoitamassa asiat kuntoon. Ilmatkin voisivat olla kauniimpia, on harmaata edelleen. Eilen tosin paistoi aurinko ja tuuli kovasti. Toivottavasti ensi viikolla edes Jyllannissa on jo keväisempää, kun sinne menemme! Eilen huomasin kukkivia krookuksia pihallani. Kevät on tullut salaa, mutta missä piileskelee aurinko? Kuules aurinko, tänne ja heti!

Vanhojen sävelten matkassa

Tänään illalla kuuntelin Spottyfyta ja kuulkaa, löysin sieltä sellaisen kuin Sata kaikkien aikojen iskelmää! Sieltä löytyivät kaikki vanhat iskelmät ihan sellaisetkin, mitä ei enää mistään muualta löydy. Kuuntelin hartaana Nekalan tyttökuoron Kesäillan valssia, joka lapsuudessani kuultiin usein Lauantain toivotuissa levyissä. Oi aika entinen. Mukavaa oli kuulla Mandsurian kummut Laila Kinnusen venäjäksi laulamana plus monta, monta muuta vanhan ajan iskelmää. Joskus on mukava vaipua muistoihin sävelten matkassa. Karia sellainen kyllästytti, hän sulki ovenkin mielenosoituksellisesti. Hänen mielestään on mossigt kuunnella ikivanhoja kappaleita, ja varmasti niin onkin. Olin aamupäivällä tekemässä lehtihaastattelun, mutta nyt ei huvita kirjoittaa, vaan siirrän kirjoittamista aina seuraavaan päivään. Taas on kaksi juttua odottamassa puhtaaksi kirjoittamista. Jostain mieleeni tunkee nämä säkeet: "Hän juoksee niemeen ja hänen tulee mieleen:Voi orjan olento!" Mistähän sekin nyt mieleeni tuli. Varmastikin siksi, että tunnen olevani orjan olento. Ja sitten tämä: Sitä mä oon ikäni katunu, kun olen köyhänä syntynyt. Näinhän se tietysti on.

Viikon viemää

Taas on yksi viikko vilahtanut kuin ei mitään, noin vaan. Mitä olen muka saanut aikaiseksi, no en paljoa. Kirjoitin pitkän lehtiartikkelin, käänsin sen diktafonilta ruotsista suomeksi. Siinä yhden päivän urakka. Päivä on harmaa, harmaa, viluviimainen huhtikuun, on vielä talvea varmaa... niin sanotaan jossain runossa, ja meille pohjoisen asukkaille se on niin totta, niin totta. Jonakin aamuna on ollut maa valkoisena, kun on herännyt! Kevät oikuttelee kuin kiusallaan. Nyt saa riittää. Tänne heti aurinkoa ja värejä luontoon! Talvi on ollut aivan liian pitkä, kärsivällisyys alkaa loppua. Muistan kun vuosia sitten matkustin Prahaan huhtikuun puolivälissä. Jo Saksassa tuntui keväisemmältä, ja kun päästiin Dresdeniin, siellä olivat pensaat jo vihreinä. Prahassa ihmiset leikkasivat ruohoa pihoillaan ja hedelmäpuut olivat kukassa. Yhäkin muistan tämän. Miten talvi on niillä leveysasteilla paljon lyhyempi kuin miellä täällä. Minusta kaikkein vaikeinta on kestää sitä ettei luonnossa näy värejä neljään, viiteen kuukauteen. Vähemmästäkin masentuu. No, en nyt kuitenkaan masennu, lähden kohta kampaajalle. Ylellisyyttä on istua ja antaa toisen laittaa tukkaansa ja jutella kuulumisia oman kampaajan kanssa. Se on sitä pientä arjen ylellisyyttä. Hip hap huu, nyt on huhtikuu, ja aprillipäivä kaiken lisäksi. Taidampa keksiä jonkun pilan kampaajan hoopottamiseksi. Joskus olen keksinyt niin kamalia piloja työtovereilleni, että minut on selkäsaunan uhalla ajettu kotiin. Leikkiä, hyvät ystävät, sehän oli vain leikkiä...

Ihana aamu

Voiko ihanammin päivän enää alkaa, onko ihanampaa aamua kuin tää... Nämä laulun sanat tulivat mieleeni kun aamulla aikaisin lähdin kävelylle. Oli niin aikaista, etteivät koirien ulkoiluttajat olleet vielä liikkeellä ja vältyin seisahtelemasta ja juttelemasta usean ihmisen kanssa. En ollut jutteluttuulella. Joskus on ihan mukava kulkea luonnossa omassa seurassaan ja tuulettaa ajatuksia. Katselin kevään merkkejä, mutta niitä oli niukasti. Pikkujärvi, jossa kesällä uin, on vielä jäässä.Muuta keväästä muistuttavaa en nähnyt kuin ison lauman harakoita, joilla oli ehkä kevätjuhlat meneillään. Ja kummallista, siellä oli samassa lintujoukossa sorsiakin. Kuivalla maalla! Oli todella mukavaa tehdä aikainen kävelylenkki, lupasin itselleni ettei se jää ainoaksi kerraksi. Eilen olimme Ellagårdenilla syömässä ystävien kanssa lounasta ja vohveleita. Huomenna on Marian ilmestymispäivä, Vårfrudagen, ja pakko syödä taas vohveleita, sehän on perinne. Jostain muistan lukeneeni, että vohveli-perinne juontuu väärin kuullusta sanasta. Sana Vårfru on kuultu väärin tai puheessa väännetty väärin, sanaksi voffel. Siitä siis tapa syödä vohveleita Marian ilmestymispäivänä. Eikä se hullumpi perinne olekaan. Miten hyviltä vasta paistetut vohvelit maistuvat hillon ja kermavaahdon tai vaniljajätskin kanssa. Siitä perinteestä pidetään kiinni.

Uuvuksissa

Koko päivä meni Hotelli Plazassa konferensissa. Mielenkiintoista oli tavata muualta päin Ruotsia tulleita osanottajia, mutta mieluummin olisin ollut ulkona ja nauttinut todella ihanasta aurinkoisesta kevätpäivästä. Kaupungin kadut ovat jo täysin kuivat ja lumettomat. Tällaisiin konferansseihin sisältyy paljon syömistä ja juomista ja fiikkaamista. Aamulla söin kotona aamiaisen, vain tullakseni hotelliin aamiaiselle. Tunnin päästä oli taas kahvi ja sämpylöitä pullaa ym. ym. Tunnin päästä lounas, joka oli niin runsas alkuruokineen ja jälkiruokineen, että oli pakko kävellä kaupungilla lenkki. Ja siten oli kohta taas iltapäiväkahvit ja välillä sai syödä ihania eksoottisia hedelmiä ja muuta hyvää. Jos kävisin useimmin konferensseissa, olisin paksu kuin mikä sellaisella syöpöttelyllä. Kevät onkin tullut ihan kuin salaa. Pihalta ovat lumet poissa, vain lintujen ruokapaikalla käy monenlaisia siivekkäitä aterialla. Eniten minua ilahduttavat mustarastaspariskunnat, niitä on useita. Se takaa, että saan kuunnella kohta puoliin ihania huilukonsertteja. Jo työpaikkani viereisestä metsiköstä on aamuisin kuulunut mustarastaan huilukonsertin ensisäveliä. Ihanaa. Sunnuntaina on Vårfrudagen, eli vohvelipäivä. Menemme huomenna ystävien kanssa Ellagårdeniin lounaalle, ja siellä on tarjolla tietenkin vohveleita. Kari ja Raija sen ovat päättäneet, että sinne mennään ja pöytäkin jo varattu. Hieno juttu! Huomenna sitten syödään vohveleita! netta

Pieni mies

"Pieni mies, sitä tuskin tiedä et, pieni mies, miten paljon merkitset.Pieni mies, olet kallein päällä maan. Pieni mies, maailmain saat kukkimaan..."

Siinä pienin lapsenlapseni juuri kaksi vuotta täyttäneenä.

Kevät tuntuu jo ilmassa. Räystäät tippuu ja rännit juoksee, ja on 7 lämpöastetta. Kevään tulo, vanha asia ja joka vuosi yhtä riemastuttavan uusi. netta

Kiitää vuodet näin...

Takatalvea. Mutta kevään tulon oikuttelu kuuluu asiaan, ainakin maaliskuussa. Keskiviikkona pienin lapsenlapsi täytti kaksi vuotta ja olimme juhlimassa synttäreitä. Ja taas nousee etsimättä mieleeni musikalin sanat: " Nousee päivä, laskee päivä, kiitää vuodet näin. Siemen niin pian maasta kasvaa, auringonkukaks silmissäin... " ja kun vielä aikaa kuluu, käy näin: "Muistaa sen pojan pienen voinhan, muistaa sen tytön pienen voin. Milloin mä vanhenin, he milloin varttui noin? Kauniiksi tytön huomaan tulleen, pitkäksi pojan tulleen niin. Eilenhän vielä kanssaan leikittiin. Nousee päivä, laskee päivä,kiitää vuodet niin.." Tätä en koskaan pysty ajattelemaan ilman että kyyneleet nousevat silmiini. Niin nytkin. Rakastan tätä Viulunsoittaja katolla- musikaalin hääkohtausta, jossa omaiset katsovat hääparia ja jokaisen mielessä käyvät edelliset säkeet: Isä miettii: Millaiset neuvot voisin antaa, tietänsä miten helpottaa... Ei nyt on pakko lopettaa ennenkuin alan parkua ääneen. Nyt jo itkeä pyrskähtelen tässä.
Minulla alkoi vapaa viikonloppu, mutta olenko vapaa, ehei? Lähden kohta tekemään lehtijuttua tylsästä tapahtumasta. Sunnuntaina menen toiseen vielä tylsempään tapahtumaan jutun tekoon. Olen kuin Pajazzo, joka sydän murtuneenä vetää valkoista maskia kasvoihinsa ja laulaa: Liikkeelle! Ihmiset ovat maksaneet pääsylipun saadakseen nauraa, naurata siis heitä. Vaikka oma sydämesi on pakahtumaisillaan, naura Pajazzo... Joo, ei nyt ihan niinkään. Kirjoittamine on elämäni sisältö, tai no niin,yksi niistä. Naura Pajzzo...

Maaliskuu

On tosiaan aikaa kulunut kun viimeksi ehdin kirjoittaa blogiani. Elämä muuttui yhtäkkiä hullumyllyksi, aikaa ei ole juuri nimeksikään tehdä sitä mitä haluaisi. Talvi on tuntunut kamalan pitkältä, ja pari päivää on ollut niin kurjaa ilmaa että mielikin masentuu. Kamalaa räntäsadetta, märkää ja ikävää. Kuinka ihmiset oikein kestävät tällaista talvea? No, tänään näyttää nyt kuitenkin tulevan vähän parempaa säätä. Aurinko paistaa. Olemme lähdössä Ellagårdeniin ystävien kanssa lounaalle. Illalla menen työtoverin luokse, hän pitää partyn, ja on mukava tavata työn ulkopuolella työtovereita, voi puhua muustakin kuin vain työasioista.
Olen jo kauan tuntenut ylirasituksen oireita. Työtä ja menoa on ollut liikaa, mutta minun on ihan mahdotonta sanoa ei. Pitäisi käydä oikein kurssi että oppisi sanomaan ei, ja itsekkäästi ajattelemaan omaa hyvinvointiaan. Huono omatunto vaivaa minua myös siitä, etten ole pitkään aikaan ehtinyt meilata, scypata, soittaa ystävilleni. Olen laiminlyönyt yhteyden pitoa, mutta mielessä he koko ajan ovat. Ei siis: poissa silmistä, poissa ajatuksista, vaan ihan päinvastoin. netta

Töitä

Tänään kävin tekemässä kaksi lehtihaatattelua. Ajoin Dalsjöforsiin, ihan maalle, tiet ovat kiemuraisia ja jäisiä. Ajoin tietenkin harhaan, sain soittaa kolme kertaa ja kerran kävin kysymässä neuvoa eräästä talosta. Kun lopulta löysin oikeaan paikkaan, minua oli jo Maija vastassa tiellä, mutta en millään voinut pysähtyä kapealle kujalle, joka oli liukas ja epätasainen ja tiesin, että jos pysähdyn, en millään enää saa autoa liikkeelle. Ajoin siis komeasti suoraan Maija ohi, erään ison hevostilan pihaan, Maija huusi minulle: ajoit taas väärin! Vaivoin sain autoni käännettyä jäisellä pihalla, ja ajoin takaisin Maijan luokse. Talvi ei ole yhtään mukava kun pitää ajaa liukkaita tietä pitkin. Kävin saman tien vielä tekemässä toisenkin haastattelun ja sekin sujui ihan hyvin. Joskus kai olisi hyvä pysähtyä miettimään, mitä minulle itselleni kuuluu. Pieni inventaario aika ajoin tekisi hyvää sielulle. netta

Vapaapäivän ajatuksia

Tämä on pitkästä aikaa päivä, jolloin minulla ei ole mitään edeltäpäin suunniteltua tehtävää. Olen ymmällä, mitä silloin pitäisi tehdä? Laiskotellako? Ei oikein sovi luonteeseeni. Kirjallisuuskerhossamme on tehtävänä lukea joku nobelin kirjallisuuspalkinnon saaneen Mario Vargas Llosan kirja, olen nyt jo lukenut yhden ja parasta aikaa luen kahta yhtä aikaa. Kirjastosta on vielä buukattu yksi Vargasin kirja, niin että olen sitten lukenut niitä neljä. Minkään niistä ottaisin esittelyyni? Huomenna näytetään televisiossa vuoden Idrottsgaala, ja siellä on mukana lapsenlapseni pojantytär Sanna! Hän on urheiljatyttö, joka on voittanut useita palkintoja yleisurheilussa, ja hän sai kutsun hienoon Idrottsgaalaan, jossa on kaikki Ruotsin urheilija-eliitti, ja Sannakin on mukana, vaikka on vasta 14-vuotias. Hän on tyttö, joka ottaa urheilun ja harjoitukset tosissaan, hoitaa omaa hevostaan Mimmiä, ja hoitaa myös koulunsa kunnialla. Olen kiitollinen ja iloinen. Tänään taidan käyttää vapaan päiväni lukemalla Vargasin kirjoja ja keittämällä ison kattilallisen "talvisoppaa" ravitsevaa ja hyvää keittoa, ja kutsun tuttuja sitä syömään. netta

Viikonloppua

Vapaa viikonloppu edessä, hurraa! Minun piti tehdä tässä taannoin, muka käytännön asioita täällä kotona. Mutta kuinka kävikään? Minut soitettiin tekemään lehtijuttua Distansgatanille, jossa oli hienoa väkeä Suomesta vierailulla. Oli lääkäreitä ja psykiatreja ja arkkitehteja, tulleet tänne tutustumaan, mitenRuotsissa hoidetaan sairaan- ja vanhustenhoito. Oli todella antoisaa ja mielenkiintoista keskustella ihmisten kanssa, jotka asuvat Suomessa. He toivat aivan kuin raikkaan tuulahduksen entisestä kotimaasta. Oikein havahduin itse huomaamaan, miten sitä on vieraantunut kaikesta siitä. Sitä paitsi oli kovasti mielenkiintoista ja opettavaista kuulla, miten Suomessa ja miten Ruotsissa hoidetaan näitä asioita. Tyytyväisenä sain todeta, että lääkärien mukaan, joiden kanssa juttelin, on Ruotsissa "kaikki paremmin". He lupasivat ottaa oppia ja viedä mennessään ideoita paremmasta hoidosta Suomeen. Olin ihmeissäni. Onko todella niin? Täälläkään ei kaikki ole hyvin, tietenkään, mutta todella paremmin kuin Suomessa. Henkilökuntaa on meillä enemmän ja yksilön intregiteetti otetaan paremmin huomioon täällä. Olipa mukava kuulla. Kaikki ei siis olekaan niin huonosti kuin luullaan. Pitäisi muistaa, että jossain aina jollakin on huonommin asiat. Kauheaa on katsella uutisista maailmalla tapahtuneista luonnon katastrofeista. On syytä olla kiitollinen, ettei itse tarvitse olla siellä. netta

Kultareuna

Joka päivällä on kultareunansa, sanotaan. Kun aamulla heräsin, oli maailma muuttunut valkoiseksi. Puitten ja pensaitten yllä lumipeite. Pitää nauttia talvesta sellaisena kuin se tänä vuonna on. Australian tulvat kauhistuttavat. Aina jossain päin maailmaa näyttää olevan hätä. Siksi tunnen kiitollisuutta, että itse ja läheiset saamme olla turvallisesti juuri täällä. Olen ollut pitkällä vapaallani, mutta touhua on silti riittänyt joka päivälle. Eilisen kultareuna oli se, kun sain postista myöhästyneen joulukortin. Siinä oli ollut väärä postinumero, ja harhaillut ties missä, mutta löysi kuitenkin perille. Ja minkälainen kortti! Sen oli taiteilija itse maalannut kiitokseksi minulle, kun kirjoitin hänestä lehtijutun joskus kesällä. Se antoi kultareunan päivääni. Kyllä on olemassa ihania ihmisiä, pitäisi aina muistaa se, kun maailma kolhii. Ihania ja kultaisia ihmisiä on. Tänään aion, tai ainakin yritän, saada aikaan jotain käytännöllistä. Olen aika huono köytännön asioissa, mieluiten vain haaveilen ja mietin ja kirjoittelen. Minunlaisianikin -ehkä- tarvitaan. netta

Uusi vuosi on alkanut

Joulu on siivottu pois, mikä helpotus! Olen ollut niin kiireinen, etten yhtään ehtinyt kirjoittaa joulun ja uudenvuoden aikaan. Loppiainenkin meni, ja nyt on edessä pitkä talvi. Lunta on kaikkialla, ja sitä tulee joka päivä lisää. Joulu meni entisin tavoin.Uutena vuonna valoimme tinaa, ja minä sain kolme figuuria, ihan selvät tanssiaiskengät, ja iltalaukku! Hah, minulle siis on tulossa hienoja juhlia. Karin tinaa oli vaikea tulkita. Joku siivekäs se oli, muistutti kovasti yöperhosta, tai sitten arveltiin sen olevan joku lintu, mutta lopputuloksena oli, että se on tietystikin lentokone. Se tietää matkaa, ehkä matkoja. NO niin,leikkiähän kaikki tällainen on.
Olen tehnyt kovasti töitä kaikkien perinteisten touhujen lisäksi. Yksi hauska juttu sattui joulupäivänä. Olimme kutsuttu vanhemman pojan luokse syömään. Kun lähdimme kotiin, olin ottanut pojan vaimon kengät jalkaani ja kävelimme kotiin. Seuraavana iltapäivänä poikani tuli ja sanoi hakevansa Annelin kengät, jotka minä olin vienyt. Luulin sitä hyväksi vitsiksi ja nauroin, mutta kävi toteen että olin todella ottanut miniän kengät ja kävellyt niissä kotiin, huomaamatta mitään eroa. Puolustuksekseni voi sanoa, että meillä on ihan samanlaiset kengät, Annelin ovat mustat, minun tummansiniset, muuten ihan samanlaiset. Ei siis ihme, että tapahtui sekaannus, mutta eihän se ollut muuta kuin hauska juttu, jolle olemme nauraneet. Pitää sanoa, että meillä molemmilla on hyvä maku kenkien suhteen, pidämme samanlaisista kengistä! Tämä talvi tuntuu kovin loputtoman pitkältä kun jo kaipaan kevättä ja kesää. Pitää vaan purra hammasta ja kestää. Ehkä saan aikaa sen verran että ehdin käydä hiihtämässä. Se olisi mielen terapiaa. netta