Monday, September 19, 2011

Lepotauolla

Viikonloppu meni taas niin nopeasti, etten ehtinyt taaskaan sitä mitä olin aikonut. Lauantaina meillä oli perinteinen boulematsi kentällä. Yritämme joka vuosi sen ehtiä. Pelattiin Mölkkyä ja boulea ja sitten tulimme grillaamaan ja syömään ja väkeä tuli vähän väliä lisää. Ilta meni myöhäseen. Eilen Oli Boråsin Kirjoittajilla syksyn ensimmäinen tapaaminen. Ensin pidimme kirjallisuustapaamisen, keskustelimme kesän aikana lukemistamme kirjoista, jotka olivat tehneet vaikutuksen. Sen jälkeen jatkoimme kirjoittajapiirillämme. Oli todella mukavaa ja antoisaa, olimme kaikki osallistujat samaa mieltä siitä. Sen jälkeen olimme vielä ystävien kanssa viettämässä cafe-elämää eli kahvilla Orionissa. Olipa mukava päivä, kaikkine ystävien tapaamisineen. Mutta yhtään en ole ehtinyt levätä ja se kostautui. Nyt on kurkku kipeänä ja olo kuin osuuskaupan hoitajalla. Nyt pidän lepopäivän, hyvällä syyllä. Vaikka en ihan sentään: olen kirjoitellut meilejä ja haastattelukysymyksiä lehtijuttuuni niin ettei koskaan kokonaan saa olla "rauhassa". Haudassa sitten. Kari on tennistä pelaamassa, niin että olen saanut keskittyä kirjoitushommiini. Yölläkin oli pakko nousta juomaan kuumaa hunajalla terästettyä teetä. Mutta kun on vilustunut niin silloin parasta on lepo. Uskokaa pois. netta

Friday, September 16, 2011

Olen kuunnellut Ritva Oksasen konserttilevyä, mies ei ymmärrä. hän sai sätkyn.
Pitää soittaa kuulemma hiljaa. Ettei häiritse
Suunnittelen ´naisten iltaa, jolloin soitanne Oksasen levyä ja kekustemme naisten elämästä. Saammeko olla rauhassa naisen-elämän pohtimisen kanssa?,Häh?,

lOPOLG

lOPOLG

lOPOLG

lOPOLG

lOPOLG

lOPOLG

Wednesday, September 14, 2011

Syys on

Syys on,syksy saapui synkkä kolkko, pikkulinnut kohta lentää pois. On satanut ja myrskynnyt. Ikävää. Sain kuitenkin eilen lehtijutun kirjoitettua sen parissa painiskeltuani puoli päivää. Tänään olin reipas, kävin jo heti aamusta kaupungissa asioilla, kirjastossa, kuntosalilla. Minulla oli treffit Karin kanssa Maxin ulkopuolella, siellä söimme hampurlaiset. Ajoin kotiin, ja lähdin heti pojan perheen koiran kanssa pitkälle lenkille. Illalla olimme vielä katsomassa pojanpojan Alexin futismatsia kentällä Pelasivat hyvin, kumpikin joukkue, peli oli kuin thilleri. Mutta Viskafos voitti maalein 5-3 ja olimme tyytyväisiä. Se olikin tämän kesän viimeinen matsi, tulen kaipaamaan niitä. Viskaforsin joukkueesta on tullut oikein hyvä ja kiva on katsoa heidän matsejaan. Päivä oli kokonaisuudessaan täynnä tapahtumia ja toimintaa. olen lukenut hyvää kirjaa yötä yöten, mutta nyt on parasta painua pehkuihin, sillä olen puimamiesten ystävä, jotka sanovat: huomennakin on päivä. Joka aamu on armo uus...miksi huolta siis kantaa?

Wednesday, September 7, 2011

Sademaa

Olen sitä mieltä, että Ruotsista on tullut sademaa. Sataa aina vaan. Kesä on nyt takanapäin taas tältä vuodelta. Mielestäni tämä kesä oli hyvä kesä, vaikka sen isompia mullistuksia ei tapahtunutkaan. Elokuussa vihdoin viimein pääsimme lähtemään Suomeen. Kaksi viimeistä elokuun viikkoa olivat ihanat, aurinko paistoi koko ajan ja oli lämmin kuin keskikesällä. Tapasimme tutut ja sukulaiset, olipa antoisaa. Tampereen tunnus, Tammerkoski oli padottu, aivan kuivana. Oli aika erikoista nähdä kosken pohja tyhjänä. Kosken patoa ja seinämiä remontoitiin ja tuettiin, niin että ensi kerralla näen Tammerkosken kuohuvan taas entisellään. Tampereella kävin Kalevankankaan hautausmaakierroksella, teen sen aina kun vain voin. Siellä lepäävät niin monet mielenkiintoiset ihmiset. Ja taas kerran kävin Amurin työläiskorttelissa, se on museokortteli, ja siellä voi nähdä miten tamperelaiset tehtaan työläiset asuivat ja elivät. Olin oikein opastetulla kierroksella, taas kerran, sillä se ei lakkaa minua kiehtomasta. Tampere on niin suuri että aina jää joku osa käymättä. Sinne mun sydämeni taas jäi, Pyynikin rinteille! Hah hah.
Kaksi viikkoa Suomessa ja kaikki sukulaisvierailut ja ystävien tapaamiset vahvistavat henkisesti. Kotiinkin oli mukava tulla, vaikka heti alkoi sataa, ja satoi monta päivää yhteen menoon. Ja edelleen sataa. Poutapäiviä on niin harvoin että jos joskus aamulla ei sada, ryntään pesemään pyykkiä, leikkaamaan nurmikkoa -ja kuten eilen, -pihahommiin. Toin sadonkorjuujuhlista muutaman säkillisen kompostimultaa ja eilen heiluin kuin heinämies levitellen mullan maalleeni. Kaivoin perunat maasta, kas vain, niitäkin oli tullut! Ensi vuonna istutan niitä enemmänkin. Sain kaiken tehtyä, vein vielä pojan perheen koiran Chanelin kävelylle ja sitten jo taas alkoikin sataa. Ehdin kuitenkin tehdä edes jotain ennen sateen alkua. Sademaa tämä on! netta