Matka-ajatuksia

Suomalaisen sananparren mukaan "Meno on paree ko olo" eli mukava on matkustaa. Lähden huomenna Suomeen pienelle piristysreissulle. Joskus on vaan ihan pakko. Pakko vaihtaa maisemaa ja saada uusia vaikutteita. Jos itse saisin määrätä niin olisin jatkuvasti matkalla, menossa ja tulossa. Jostain olen lukenut tämän, itsensä Kiplingin viisauden: Loppujen lopuksi maailmassa on vain kahdenlaisia ihmisiä - niitä jotka pysyttelevät kotona ja niitä jotka eivät. Minä kuulun jälkimmäisiin. Mistä tämä jatkuva himo olla matkalla, en tiedä. Tiedän vaan että silloin voin parhaiten. Jospa minulla onkin paimentolaisverta suonissani tai ehkä intiaanin? Sillä intiaanit kutsuvat matkaa kotiinpaluuksi. Viikon päästä palaan ja kerron sitten matkastani. Joka elää se näkee, joka matkustelee näkee vielä enemmän. netta

Ystävänpäivä

Jos luulitte että helmikuun 14. päivän, "kaikkien sydänten päivän", vietto on moderni amerikkalainen jippo, niin olette väärässä. Sitä on vietetty jo keskiajalla. Pyhä Valentin, joka oli kristitty ja joka eli 200-luvulla, vihki salassa nuoria rakastavaisia vastoin keisarin tahtoa. Valentin vangittiin ja rakastui vanginvartijan tyttäreen, jolle lähetteli rakkauskirjeitä, "Valentinen kirjeitä. " Siitä siis on lähtöisin tapa lähettää kortteja rakastetulle tai ystävälle. Suomessa päivää vietetäänkin ystävänpäivänä. On kaunis tapa muistaa ystäviä korteilla, joihin voi sitten pistää mukaan vaikka itse väsätyn runon tai jotain muuta ystävällistä tekstiä. Voi esimerkiksi kirjoittaa korttiin vaikka vanhan skottilaisen laulun sanoin: "Kai muistat vanhan ystävän ja hetket yhteiset. Kai muistat muistat vanhan ystävän ja päivät mennehet?" Tai miksikäs ei erittäin vanhalle ystävälle vaikka näin: " Me olemme olleet ystäviä kauan aikaa - eikö tämä sinunkin mielestäsi jo riitä". Eläkää täysillä tämäkin päivä. netta

Rotan vuosi

Toissa päivänä (7.2) alkoi kiinalaisen kalenterin mukaan Rotan vuosi.Siispä hyvää uutta vuotta vaan meille kaikille. Kiinalaisessa astrologiassa on kaksitoista merkkiä, jotka on nimetty kahdentoista eläimen mukaan. Jätämme taaksemme Sian vuoden, ja nyt siis alkoi Rotan vuosi,jolta odotamme paljon. Vilkaisu Kiinalaiseen astrologiaan todistaa, että Rotan vuosi on rajattomien mahdollisuuksien vuosi, ja niillä joilla on nopea järjenjuoksu ja käteistä rahaa sijoitettavaksi, tämä vuosi on suorastaan suurenmoinen. Ja tämän vuoden tunnuslause on: Syö, juo ja iloitse, sillä seuraava vuosi on Puhvelin vuosi, jonka motto on vieläkin suorasukaisempi eli:Töihin siitä ja äkkiä. Siis neuvoisinkin kaikkia nyt vain jatkamaan edellisvuoden mottoa, eli jaketaan sitä syöpöttelyä ja juomista ja iloitsemista arjen pienistä hyvistä asioista ihan niinkuin tähänkin asti. Ýks nolo juttu sattui perjantain tv-kisailussa På spåret. Kysymys kuului kilpailijoille, että missä maissa on naispresidentti. Sitä osanottajat ihmettelivät ja päivittelivät eivätkä oikein osanneet vastata. Ratkaisu olisi ollut mitä helpoin, jos ruotsalaisilla olisi edes pienintäkin kiinnostusta naapurimaahansa Suomeen, mutta ei! Kukaan kisailijoista ei tullut edes ajatelleeksi Suomea ja sen presidenttiä Tarja Halosta, vaan sitä haikailtiin kaikkea Etelä-Amerikan maita myöten. Minä koin sen melkein loukkaukseksi, vaikka se samalla vahvisti jo ennestään tietämäni tosiasian, nimittäin etteivät ruotsalaiset ole hiukkaakaan kiinnostuneita naapurimaastaan Suomesta. Tuskin he siitä mitään edes tietävät. Suomessa sitä vastoin varmasti kaikki tietävät, että Ruotsissa on kunkku nimeltä Carl-Gustav, se niinkuin kuuluu yleissivistykseen. Ja sitten ystävät, pieni annos Juhani Peltosen viisauksia, kas näin: "Jos häntä kysytään puhelimeen, niin sano vain: Hän on valitettavasti nytten juomassa katkeraa kalkkia paaston painikkeeksi. Hymyä huuleen, elämä senkun jatkuu vaan.netta

Laskiaistiistaina

Tänään on laskiainen ja Suomessa se on myös Runebergin päivä, ja miksei täälläkin. Mieltäni on koko päivän raastanut kauhea epätietoisuus siitä, että söisinkö laskiaispullia, täkäläisittäin semloja vai Runebergin torttuja. Kun kumpaakin päivää pitäisi jollain lailla juhlistaa. Mieleeni on lähtemättömästi jäänyt muisto kaukaisilta vuosilta. Siihen aikaan oli talvisin vielä pakkasta ja lunta, ja koko päivän kestäneeltä hiihtolenkiltä palattua oli pöytään katettu kuumaa kahvia ja Runebergin torttuja. Laskiaisena taas lasketeltiin. Koko päivä oltiin joukolla mäessä ja lasketeltiin, suksilla ja kelkoilla, tai vaikkapa vanerinpalasilla. pääasia että lasketeltiin, se ikään kuin kuului asiaan. Ja laskettelun jälkeen mentiin kotiin ja syötiin laskiaspullia. Niitä syötiin siis vain silloin eikä, niinkuin nykyään, semloja aletaan myydä ja mainostaa heti uudenvuoden jälkeen. Se on tätä ruotsinsuomalaisuutta. Samalla kun sitä on ylpeä suomalaisuudestaan, kuuluu johonkin muuhun, täkäläiseen elämänmenoon ja oppii syömään laskiaispulliakin vaikkapa kaikkina vuodenaikoina. Sitten vielä, ihan pakko kertoa tämä:rakastan Juhani Peltosen ironisia -ja ehkä vähän eriskummallisia tekstejä. Pistän tähän pienen näytteen siitä, kuinka eriskummallisia: "Jos häntä kysytään puhelimeen, niin sano vain:hän on valitettavasti juuri nytten kantona eräässä kaskessa, tai vetämässä hirsiä ja lonkkaa sijoiltaan." netta

Kuka viettää nimipäivää?

Hämmästellen luin ystäväni viestiä nimipäiväjuhlista. Jo aamusta alkaen olivat puhelimet pirisseet, onnitteluja oli tulvinut, samoin onnittelijoita tuvan täydeltä: Juhlat olivat jatkuneet koko päivän iltaan asti, ja illalla vieraitten poistuttua oli nimipäiväsankari täysin poikki. Tuntemattoman sotilaan Hietasen sanoin: Mää ihmettelen oikein kauhiasti ja olen kun klavul´ päähän lyöty. Onko ihmisillä todella tapana juhlia nimipäivää? Syntymäpäivän vieton kyllä ymmärrän, mutta nimipäivän? Itse en ole koskaan mitenkään noteerannut nimipäivääni. Sitä paitsi en omista edes suomalaista almanakkaa, enkä niin ollen ole selvillä nimipäivistä. Olenko koko elämäni ajan jäänyt tärkeää perinnettä paitsi, koska en vietä nimipäivääni? Mikä nyt korvaisi minulle kaikki juhlimatta jääneet nimipäiväni? Kuka osaa vastata? Vai onko niin, kuten olen aina asian mieltänyt, että nimipäivän juhliminen on porvarillista hapatusta ja herrasväen kotkotuksia? Muistakaa nauttia tästäkin päivästä, se ei tule takaisin. netta

Räntäpäivä

Tänään, räntäsateisena päivänä, olen kaivannut keväisiä virtoja. Jostakin muistui mieleeni Lassi Sinkkosen runosta säkeet: -talvisena aamuna, auringon noustessa, odotan keväisiä virtoja jotka huuhtoisivat lävitsemme. Rakastan tätä maata, vuodenaikojen vaihteluita, ihmisiä, kuluneita esineitä, muotoja, värejä... Ehkäpä silloin vielä kun Sinkkonen runonsa kirjoitti oli tunnistettavissa eri vuodenaikojen selvät vaihtelut. Nykyään niitä on vaikeampi nähdä. Sataa kesällä, sykyllä ja edelleen kun pitäisi olla muka talvi, kinokset ja hankikannot. Kuka vielä niitä muistaa? Lassi Sinkkonen ei jaksanut elää vaan poistui elämästä oman käden kautta. Luin juuri kirjan "Veronika päättää kuolla". Sen on kirjoittanut Paulo Coelho, ja kertoo nuoresta naisesta, jolla elämässsä on kaikki hyvin, mutta joka silti päättää kuolla. Kummallista kyllä jotenkin ymmärrän tätä Veronikaa. No, hän ei kuole, vaan herää sairaalassa, sydän on kuitenkin vioittunut, ja hänellä on vain muutama päivä elinaikaa. Kirjailija Paulo Coelho on itse ollut murrosikäisenä mielisairaalassa jonne hänet toimittivat hänen omat vanhempansa. Siksi kirjailija haluaa kuvailla sitä miljöötä. Suosittelen tätä kirjaa, se ei ole edes paksu, ja on aika helppolukuinen. Räntäpäivän musiikiksi tänään valitsin Sting:iä ja kuuntelin kokonaan oopperan Madame Butterfly. Älkää tehkö lupauksia, eläkää. netta