Teatteria ja harakoita

Kävin eilen teatterissa katsomassa suomalaista teatterivierailua: Mie olen niin mahtava mies. Väkeä oli koko salin täydeltä, esitys oli kauan sitten loppuunmyyty. Onnistuin saamaan ylimääräisen lipun, ja Topi Mikkolan monologi oli ihan mukiinmenevä. Tekstit ovat Rosa Liksomin käsialaa, ja hiukan minua häiritsi, että se oli aika roisia kielenkäyttöä. Maailma muuttuu, ehkäpä teatterissakin jo käytetään sellaista kieltä, johon en ole tottunut. Ja jospa pohjoisessa käytetään ronskimpaa kieltä, en tiedä. Sellainen on tuttua jo Kalle Päätalon kirjoista.
Kirjoitin BT:n suomalaiselle sivulle syksyn kulttuuritarjonnasta. Itse lähden perjantaina Tanskaan, Lousianan taidemuseoon katsomaan Anselm Kieferin tiadenäyttelyä. Odotan siitä taidenautintoa. Näin syksyn pimeisiin iltoihin kaipaa kulttuuria. Minulla on puolikesy harakka, nimeltään Heikki, jota olen ruokkinut ja joka tuntee nimensä. Kun huudan:Heikki, se tulee ja sillä on vaimokin, nimeltään Kaija. Ovat asustaneet tuolla mäellä monta vuotta. Pesä kunnostetaan joka kevät ja joka vuosi saadaan uusi poikue. Joidenkin mielestä on tyhmää ruokkia harakkaa, mutta opin jo lapsuudessani äidiltä että: madollekaan älä pahaa tee. netta

Mysteerio:kuka vei kenkäni?

Lokakuu on vilahtanut ohitse nopeasti, enkä ole ehtinyt nauttia syksystä. Olen aloittanut uuden työn noin vain kylmiltään piti aloittaa. Se on vaatinut kaiken huomioni ja energiani melkein tyystin.Sitä voi kommentoida vain suomalaisella sananlaskulla: Työ tekijäänsä neuvoo. Niin se on. Minulle sattui erikoinen juttu. Pihalla, altaanilla pidän aina kenkiä, jotka voin sujauttaa jalkaani kun menen ulos. Täysnahkaiset kengät olivat mielijalkineeni. Eräänä aamuna toinen kengistä oli poissa. Mystillistä, miksi joku veisi toisen kenkäni? Olimme ihmeissämme, mietin ovatko poikaviikarit tehneet kepposen, vai mihin voi yksi kenkä hävitä? Otin käyttöön toiset kengät, mokkanahkaiset. Kunnes eräänä aamuna oli niistäkin toinen kenkä poissa! Tällä kertaa raivostuin. Ajattelin, että se on lapsellista kiusantekoa. Mutta miksi ei esimerkiksi pöydällä olevaan kukkamaljakkoon tai öljylamppuun oltu kajottu. Miksi joku veisi vain toisen kenkäni?
Olin ollut yön töissä ja painuin nukkumaan. Kari lupasi lähteä katselemaan jos kenkä löytyisi vaikkapa pensaikosta, jonne ilkimykset ehkä olisivat sen heittäneet. Herättyäni näin kenkäparkani, se oli löytynyt naapurin tontilta rikkipureskeltuna. Kettu Repolainen oli ollut asialla! Kettu ilmestyy usein tontillemme, varsinkin kylmien ilmojen tullessa, se etsii ruokaa. Olen sen joskus nähnyt ja sen jätöksiä, ja joskus se on jopa yrittänyt kaivella kissamme haudan ympärillä. Kettu oli vienyt siis ensimmäisen hyvän nahkakenkäni, ehkä mutustellut sen suihinsa, ja ilmeiseti se oli maistunut hyvältä, koskapa tuli hakemaan vielä toisenkin kengän. Mutta mokkanahka ei ilmeisesti maistunutkaan yhtä hyvältä, koska se oli jätetty, tosin järsittynä, naapurin puolelle. Voi sinua kettu, ilkimys mitä teit! Tuhosit minulta kaksi paria hyviä kenkiä. Toisaalta taas - kettu kai arveli, että ihminen voi sen verran uhrata suuresta rikkaudestaan. Kaipa kettuparalla oli nälkä. Kadonneitten kenkien mysteerio siis selvisi, ja sen jälkeen olen pitänyt kenkäni sisällä. netta

Raadantaa

Elämä on yhtä raatamista. Olen taas koko päivän istunut työpaikan kurssilla. Ja ulkona oli mitä ihanin syyspäivä. Niitä viimeisiä kauniita aurinkoisia päiviä, kun puissa on vielä lehtiä. Olisi ollut mitä ihanin ulkoilupäivä, mutta sain olla koko päivän kurssilla. Ja heti kotiin päästyä istun koneen ääreen ja aloitin toisen työpäivän. Sain kaiken valmiiksi, mutta en pidä siitä että teen töitä kovalla kiireellä. Vielä tukalampi tunne on kun tietää että jokin työ on tekemättä. Tekemättömät työt vasta raskaita ovat. Ja huomenna taas kurssille, ne ovat kaksipäiväiset.Toisaalta on ihan kiva tavata työtovereita työpaikan ulkopuolella, saa jutella kaikesta muustakin kun vain työstä. Nyt on helpottunut olo kun sain hommat käsistäni. On tää elämä yhtä raatamista ja kun se parasta on ollut, on se ollut työtä ja vaivaa. Eikös sitä niin sanota? Tämä siis on sitä elämän parasta osaa, vai? Kun on paljon työtä ei ehdi pitkästyä. Haudassa sitten saa levätä. netta