Elämän tarkoitus

Olin eilen Tranemossa työmatkalla. Sinne ajaa nopeasti hyvää uutta tietä. En ole aikaisemmin käynytkään Tranemossa, ajanut vain ohitse. Se näytti olevan vireä paikka. Tien varret olivat keltaisenaan leskenlehtiä. Kevät on ihanaa aikaa. Vaikka sen on kokenut niin monta kertaa, se luo silti joka kerta mieleen toiveikkuutta.
Illalla lähdin vielä korkeakoululle. Siellä oli torstain Filosofi Cafe, jossa luennoimassa oli professori Filip Radovic. Luento oli hyvä, ja jo edeltäkäsin tiesin, etten saisi vastausta. Luento oli nimittäin nimeltään: Aspekter kring livets mening. Siis mikä on elämän tarkoitus. Kuten filosofit aina, luennoitsija johti sanoista toisia sanoja ja sitä olisi tietenkin voinut jatkaa loputtomiin. Mikä on elämän tarkoitus? Se joka lukee kirjan nimeltä: Liftarens guide till Galaxen, saa sieltä vastauksen ja se on - 42. Onko tämä oikea vastaus?
Tietenkin jokainen voi omassa mielessään löytää vastauksen joka sopii juuri hänen omaan elämäänsä. Luennoitsija antoi esimerkin: Jumala on luonut minut siksi, että olisin hyvää ruokaa hyttysille. No niin, tietenkin senkin takia. Minua kyllä hyttyset pistelevät ahkerasti kesäisin, mutta tuskin sekään on se perimmäinen tarkoitus juuri minun elämälleni. Tai kukapa tietää?

April, april

Huhtikuu jo puolessa välissä. En ole ehtinyt kirjata mitään, kun olen paiskinut töitä ja olen aivan ylirasituksen tilassa. Aprillipäivänä aprillasin ystävääni, ja nautin kun sain toista narrattua. Kari kyllä narrasi minua heti aamulla ensimmäiseksi, ja sekä Kari itse, että kuulemma Ossi-kissakin nauroi minulle. No niin, pääsiäinenkin pääsi livahtamaan ohitse. Itse pääsiäislauantain olimme kokolla ja vietimme illan vanhemman pojan perheen kanssa. Pääsiäispäivänä olivat sitten nuoremman pojan porukat meillä syömässä pääsiäisruokaa, ja koko puoli päivää ruokaa laitettuani illalla olin täysin poikki.
Kulunut viikko oli raskas, kun tein neljä lehtihaastattelua, ja ne piti vielä kirjoittaa puhtaiksi ja seuloa kuvat ja keksiä kuvatekstit. Olin jos mahdollista vielä enemmän lopussa. Sain kuitenkin urakan tehtyä niinkuin olin aikonut. yleensä tunnen tyydytystä kun saan työt käsistäni, nyt tunnen vain väsymystä. Ja ensi lauantaina olen Smålannissa tekemässä lehtijuttua.
Kovaa peliä Rivieeralla. Näin sanon aina kun elämä menee liian hektiseksi.
Espanjan matkamme lähestyy. Matkaliput on buukattu ja Karin Marja-sisar tietää tulostamme. En vaan ole ehtinyt koko matkaan paneutua enkä yhtään suunnitella. Jotain kuitenkin, olen ostanut muutaman kivan tröijan. Näyttää taas kirkkaat värit olevan muotia. Tuntuu ihanalta päästä lähtemään ja vaihtaa maisemaa. Ehkä silloin myös väsymykseni katoaa Espanjan aurinkoon. Lapsenlapseni Sanna-tyttö on ollut viikon Teneriffalla treenaamassa yleisurheilua. Hän meni sinne tietenkin urheilu-lukion ja -seuran mukana. Hän on vasta 16-vuotias, joten farmor oli vähän huolissaan, mutta kaikki on kuulemma mennyt hyvin ja tänään hän tulee kotiin. Hieno matka nuorelle tytölle päästä Teneriffalle urheilutovereittensa kanssa. Pääsiäisen aikaan teki kevät vähän takapakkia. Onneksi ei ole tullut lunta. Ja narsissit kukkivat ja Forythia-pensaani on avannut kukan nuppunsa. Hienoa
Lapsuusystävälläni ja minulla on vain kuusi päivää syntymäpäiviemme välillä. Sain häneltä mitä ihmeellisemmän onnittelukortin. Siihen oli ommeltu nappeja ja teksti oli: nappi joka vuodesta! Liikutin aivan. Ihme sinänsä että lapsuusystävät pitävät yhtä koko elämänsä. Olemme kumpikin oinas-tyttöjä. Jo lapsuudessa olimme koulutovereina erottamattomat, välillä huudettiin ja kinasteltiin, ja sitten kohta taas mentiin käsikynkkää mitä pahaimmassa sovussa. ..."Ystävän kanssa me kirmataan, ylitse kallion, hiekkamaan. Silloin kaikki on hyvin. Silloin onni on syvin..."