Oopperaa ja muutakin

Kevään oopperakäynti tuli tehtyä viikonloppuna. Junalla Göteborgiin ja sitten shoppailua ja sen sellaista. Göteborgissa on kevät paljon pidemmällä kuin meillä. Siellä oli hevoskastanjoissakin jo isot lehdet ja vihreyttä muutenkin puistoissa enemmän. Kaupungilla kiertely kuitenkin väsytti niin että itse oopperasta en jaksanut nauttia täysillä. Muutenkin rakastan italialaista oopperaa enemmän. Tällä kertaa näin Mozartin oopperan Figaron häät. Ihan hyvä esitys se oli kyllä ja mietityttää että miksei oopperataloja ole myös pikkukaupungeissa. Varmasti niihin riittäisi yleisöä. Aamulla kiskoin kissasta kaksi punkkia irti. Ne ovat yksi kesän kiusa ja vaiva.Apteekista ostin kallista ainetta, jonka pitäisi pitää kiusanhenget kissoista loitolla. Tänään teen pihahommia. "Papu vihannoi, laulu rastaan soi. Kesä tulla voi!" netta

Vanha valssi

Olin viime perjantaina suomenkielisen PRON:n juhlassa lehtijuttua tekemässä ja taas ihastuin heidän kuoronsa esityksiin. Olen aina rakastanut kuorolaulua ja kuuntelen sitä mielelläni. Olisi mukavaa laulaa itsekin mukana, mutta turvallisempi kai on vain nauttia kuuntelemalla. Kuoro lauloi siis ihanasti, mutta minun korviini jäi eräs sävel itsepäisesti soimaan, eikä se lopu. Mitä ihmettä pitäisi tehdä, että saisin sen pois koko ajan soimasta mielessäni? Se on nämä vanhan valssin kaihoisat säkeet: ...pois nuoruus häipyy, poissa unelmat on, mut vanha valssi se on muuttumaton... Tämä itsepäinen säe on todella muuttumaton, se ei tunnu hellittävän otettaan minusta, vaan soi päässäni yhä vaan päivästä toiseen. Pitää kai lähteä pihahommiin, jospa se vanha valssi lopultakin päästää otteensa minusta ulkona kirkkaassa auringossa. ...jäi mennyt aika taa, mut vanha valssi, se on muuttumaton...apua netta

Pienet sammakot

Eilen koin jotain erikoista. Olin kävelemässä Sävsjövikin tietä, kun yhtäkkiä aloin kuulla kummaa kurnutusta. Ensi luulin jonkun linnun ääntelevän, mutta se olikin sammakon kurnutusta! En ole koskaan sitä luonnossa kokenut, olen vain lukenut kirjoista, että sammakot kurnuttavat. Aivan oikein, tie kulkee pienen soisen lammikon läpi ja siellä lammikossa niitä iloisesti kurnuttavia sammkoita näkyi. Kun kokee jotain sellaista mitä ei ennen ole saanut kokea, on ilo mitä suurin.
Iloa siitä että jossain vielä on luontoa jäljellä, ennenkuin ollaan siinä pisteessä, että luontoa voi katsella vain kirjojen kuvista. Metsät on kohta kaadettu, jäljellä on vain pelkkiä kuun maisemia. Surullista, "ovat metsät ne polttaneet meiltä, ja katkoneet jokien sillat", Aulikki Oksasen sanoin.
Edellisen blogini kysymyksen oikea vastaus on tietenkin Mussolini. Hän sai todella häpeällisen lopun. Sääihmiset ovat luvanneet, että lopultakin se lämmin tulee tännekin jäädäkseen.toivotaan niin netta

Veikkauskävely

Olemme ahkeria veikkauskävelyn harrastajia. Sillä lailla tuemme paikallista urheiluseuraa, ja samalla tulee käveltyä raittiissa ilmassa,(oli ilma sitten mikä tykkää), saa siis liikuntaa, raitista ilmaa, ja samalla voi testata omia yleistietojaan veikkaukysymyksillä. Voin ihan suosista tunnustaa, että urheilukysymyksissä olen aika lailla heikoilla. Kerran ihan suutuin ja valitin että miksi aina noita urheilukysymyksiä! Silloin minulle ehdotettiin, että tekisin kerran itse kysymykset, ja eilen sitten oli minun päiväni. Se oli hauska kokemus. Tosin en olisi siitä selvinnyt ilman assistenttia. Lapsenlapseni Sanna oli sihteerini, hän auttoi monella tapaa ja hän myös tarkisti kaikki veikkauslaput. Itseäni jännitti, että mitä sanotaan kysymyksistä, jotka olivat ehkä- näin jälkikäteen ajatellen, aika vaikeita. Eikä yhtään urheilukysymystä! Enemmänkin ne olivat yleistiedon alalta. Yhtään 12-oikein ei tullut, ja vain yksi ainoa 11-oikein, muutama 10-oikein ja sitten monta 9-oikein riviä. Joten eivät kysymykset nyt ihan ylivoimaisen vaikeita olleet. Tosin yksi osanottaja- herra tuli kierrokselta ja puuskahti:Vem fan har gjort frågorna? Minä teeskentelin etten kuullut kysymystä. Pistän tähän yhden kysymyksen, joten jokainen voi testata omia tietojaan. Kysymys: Vem Dwight Eisenhower menade, när han sade "Gud, vilket ärelöst slut?" 1. Hitler x. Hermann Göring 2. Mussolini Siis ketä noista hän tarkoitti? Vastauksen saatte seuraavassa glogissani. netta

Saappaan alla lotinaa

"Räntäseula seudun päällä, saappaan alla lotinaa... " Tällä lailla voi Lauri Viidan säkeillä kuvata päivän säätä. Lumiräntää tulee sakeana taivaalta, ja minun kun piti tänään omistautua kokonaan pihatöille. Olen jo kauan halunnut mennä pihalle haravoimaan ja maata möyrimään, mutta annas olla, joka kerta tulee stoppi, ja justiin sään vuoksi. Lapsuusystävälläni oli viikolla syntymäpäivä. Hän täyttää kuusi päivää ennen minua ja muistan kuinka minua ärsytti kovasti se, että hän aina ehti minua ennen. Vielä enemmän ärsytti se, että ystäväni vaati minua aina teitittelemään häntä nuo kuusi päivää. Hän kun muka oli minua silloin vanhempi ja viisaampi. Nyt olemme molemmat jo vanhoja ja viisaita. Räntäsade vähän masentaa, mutta Lauri Viita oli sen suhteen optimistinen: " lantajuova järven jäällä. Kesä tulee, ihanaa!" Carpe diem. netta

Valon tulva tää

Mikä auringonpaiste! "Valon tulva tää miten maan yli kirmaa! Se päihdyttää." Näin runoili Uuno Kailas ja yhdyn täysin näihin säkeisiiin. Kun nyt vihdoin viimein aurinko paistaa, se todella päihdyttää. Eilen aamulla herättyäni katsoin ulos ikkunasta, ja henkeni salpautui. Siellä oli maa valkoinen ja ilma oli täynnä ryöppyävää lunta. Lähdin kaupunkiin, jossa ystävätär odotti, hän ihmetteli miksi autoni katolla oli lunta. Kaupungissa ei ollut satanut lunta lainkaan, ja ystäväni ei ollut uskoa kun kerroin että meilläpä oli kauhea lumipyry. Ajettiin Göteborgiin, missä oli mitä ihanin aurinkoinen kevätilma. Niin paikallisia lumikuurot voivat olla. Mitä olenkaan sanonut huhtikuun säästä! Eilinen päivä oli shoppailupäivä. Rahaa kului, mutta raha on niin vanha keksintö, ettei se varmasti heti pian maailmasta lopu. Pakko sitä on tulla lisää. Nyt on ihan pakko mennä ulos ja nauttia tästä harvinaisesta auringon valosta. "On kuin jokin kristallimalja väikkyis´ kädes enkelin -viiniä maahan läikkyis, kuin kipunois kiven kyljessä kulta - " Näin siis Kailas. Nautitaan nyt valosta kun sitä lopultakin saadaan, nauti siis elämää, niin kauan kun se sulle hymyää. netta

Huhtikuu on kuukausista julmin

Hip hap huu, nyt on huhtikuu, aika on rientänyt vauhdilla, äkkiä huomaan, että jestas sentään, on jo huhtikuu. Ostin uuden haravan aikeenani tehdä lujasti pihahommia, mutta tänään sataa. Miksi aina sataa, mihin aurinko oikein on lähtenyt? Vuoden kaikista kuukausista juuri huhtikuun sää on oikullisin. Sanonta, että huhtikuu on kuukausista julmin, pitää varmasti paikkansa. Pitkän ja kuluttavan talven jälkeen sitä jo odottaa kiihkeästi vehreyden puhkeamista. Sen sijaan sää oikkuilee, muistanpa sellaisiakin huhtikuun aamuja, kun on maa ollut valkoinen ja ilma täynnä sakeana lentävää lunta. Ei ole ihme, jos meistä herkimmät eivät sitä kestä. Joskus se viimeinen höyhen,joka katkaisee kamelin selän, voi olla hyvinkin pienestä kiinni. Huhtikuussa tehdään eniten itsemurhia. Itse olen syntynyt huhtikuussa. Sekö takia mielenikin joskus on kuin huhtikuinen sää, levoton ja sinne tänne häilähtelevä? Ovatko oinas-ihmiset sellaisia? Muistan joskus lukeneeni, että "olemassaolon taistelun vanhimmat aseet on taottu maalis-huhtikuussa. Näin ollen Oinas edustaa evoluution kivikautta. Se on kovin luu kaikista. Kuin omasta sipulistaan ponnistava krookus, on Oinaskin toisten apuun turvaamaton yksinselviytyjä ja itsestään ammentaja." Hah hah näinköhän on? Joka tapauksessa, kevät on sentään jo pitkällä. Raparperin varret ovat jo melkein 30-senttisiä. Huomenna lähden ystävättären kanssa Ikealle ja Kungsbackaan shoppailuretkelle. Ja kaikille teille, joita julma huhtikuu ahdistaa, pieni neuvo: Kupillinen viiniä voi saada ihmeitä aikaan:Sydän vapautuu ahdistavasta taakastaan. Hei taas, Netta