Messussa

Harri laittoi koneeseeni Spotifyn, joten olen nyt kuunnellut kaikenlaista musiikkia. On mukava hakea sellaisiakin musiikkikappaleita joita ei mistään enää voi ostaa ja jo puoliksi unohtuneita sävelmiä. Hyvä juttu. Kerron vielä jutun Sisilian matkalta. Minulla on aina tapana käydä kirkoissa matkoillani, kaikissa maailman kirkoissa, niissä on rauhallinen tunnelma. Siellä voi rauhoittua ja samalla katsella kirkkojen taiteellista koristelua. Cefalussa, kaupungissa missä olimme oli iso tuomiokirkko. Halusin mennä sisään katselemaan sitä niinkuin tapani on. Kari jäi ulos odottamaan, koska sinne ei saanut mennä shortseissa. Ajattelin vain pistäytyväni, mutta oli sunnuntai ja messu juuri alkamassa. Ovella seisoi katolinen pappi kaavussaan ja toivotti minut tervetulleeksi. Ajattelin samantien kääntyä takaisin,mutta pappi sanoi: preko, preko, mene vaan sisään. Istuin kirkon penkkiin ja messu alkoi. Oli pakko olla mukana, nousta kun seurakuntakin nousi mutta koska italian kielitaitoni on hatara enkä osaa latinaa, en pystynyt vastaamaan pappien kysymyksiin, mutta samalla nautin täysin siemauksin tapahtumasta, sillä en tosiaankaan ole koskaan päässyt osallistumaan katoliseen messuun. Kokemus oli hieno ja mietin olevani etuoikeutettu koska saan kokea tällaistakin. Vähän huolestutti ulkopuolella odottava Kari, hän oli ihmeissään kun minua ei kuulunut takaisin. Kun tyytyväisenä palasin messusta, sanoi Kari olleensa juuri menossa poliisit soittamaan. Tämä tietysti meidän leikkiämme. Sattumalta siinä kadulla seisoikin italialainen poliisi ja tokaisin että hän olisi voinut ihan hyvin kääntyä kyseisen vähän julman näköisen poliisin puoleen. Nyt elämäni kokemuksiin kuuluu myös katoliseen messuun osallistuminen. Karin kokemuksiin liittyy nyt myös uusi asia, nimittäin aidon italialaisen tiramisun syöminen. Oppia ikä kaikki. netta

Sisilian elämyksiä

Tulimme eilen Sisiliasta. Matka oli hieno, elämyksiä ja muistoja rikkaampina taas tulimme kotiin, kaikki meni hienosti ja Juha oli Landvetterissa vastassa. Olen aina tiennyt, että vielä kerran käyn Sisiliassa, ja se täytti toiveeni täysin. Välimeren suurin saari,Sisilia on kai kuuluisin Maffia-yhteyksistään. Mitään kauheita gansteridraamoja emme nähneet, vaikka Palermon lentokenttä on nimetty kahden tuomarin mukaan, jotka maffia räjäytti kuoliaaksi. Paikalla oli muistomerkit ja lentokenttä on murhattujen tuomarien kunniaksi nimeltään Falcino-Borselino-lentokenttä. Yksi päivä uhrattiin retkelle Etna-tulivuorelle. Etna ei ole mikään pikku kukkula, vaan yli kolme kilometriä korkea tulivuori jossa on 200 kraateria! Jos olin kuvitellut sen jonkinlaiseksi pikku vuoreksi jonka huipulla kraaterista hieman nousee savua, sain huomata erehtyneeni. Uskaltauduin vain kahden kilometrin korkeuteen ja sielläkin kävellessäni matalinmman kraaterin reunoilla, sain paniikin, koska tuuli oli viedä minut mukanaan. Siellä tuuli voimakkaasti ja se oli suistaa minut suoraan alas kraateriin. Tämä kraateri oli nimeltään Sylvester, ja oli viimeksi purkautunut 80-luvulla Sylvesterin päivänä. Itse Etnan rinteet olivat kuin kuun maisemaa, mustaa jähmettynyttä laavaa. Toin mukanani muutaman laavakokkareen muistoksi, sillä kohta ehkä saamme kuulla Etnan taas äityvän purkautumaan. Se on saanut purkauksen joka kymmenes vuosi, ja nyt on kulunut 9 vuotta viimeisestä purkauksesta. Jotenkin hieman odotin, että Etna olisi antanut merkkejä pienestä purkauksesta kun minä olin siellä sen rinteillä, mutta ei. Sieltä näkyi vain valkoista savua sen ylimmäisestä kraaterista. Ja hyvä niin. Sieltä pistäydyimme Taorminassa, pienessä sisiliaisessa kaupungissa, jossa on kuulemma kuvattu Kummisetä-filmiäkin. Uin Välimeressä, ja nyt olenkin uinut kaikissa merissä, Tyynessä valtameressä, Atlannissa, Golf-virrassa, Mustassa meressä ja Joniska havet puhumattakaan Pohjanlahdesta, jossa pikkupallerona opin uimaan. Olen tosi kova uimari, joka aamu kävelen pari sataa metriä pikku Bogrydsjärvelle ja uin, oli ilma mikä tykkää.Juuri aamulla, kun usva nousee järven pinnalta kaikki on tyyntä ja hiljaista, silloin, silloin, koko järvi on minun! Elämä on kesällä ihanaa. Miks ei aina vois olla suvi ja sunnuntai? Häh? Miks ei aina sois päivälliskellot? netta

Sisiliaan

Huomenna olemme Sisiliassa. Tämä lähdön valmisteleminen, muistilistojen tekeminen, ettei vaan mikään unohdu, ja sitten aina jotain kuitenkin unohtuu. Pakkaamista olen aina kammonnut. Olisipa minulla palvelusväkeä, oma seuraneiti tai joku, joka hoitaisi pakaamisen. No niin, olen tosin kerrankin ollut järkevä, ja jo eilen keräilin mukaanotettavia juttuja kapsäkkiin. Lentomatkoihin liittyy nykyään niin paljon aivan merkillisiä sääntöjä ja kieltoja, mitä lopultakaan saa ottaa koneeseen mukaan? Saako ottaa ihovoidetta, huulirasvaa... ei, sillä niissä voi piillä terrorismin uhka. Ilmakin on tänään viileämpi, mutta uimassa aion käydä. Sisiliassa näyttää olevan 30-asteen helle, joten siellä voin sitten jatkaa aamuisia mietiskely-uintejani. Kaikilla pitäisi olla oma maisema, olen kuullut, mutta silloin tällöin on hyvä myös vaihtaa maisemaa. Se antaa potkua elämään jos mikä. Lukaisin eilen Ann Heberlein:in kirjan Jag vill inte dö, jag vill bara inte leva. Ajatuksia herättävä kirja. Vähän synkkä, tosin enkä nyt halua olla synkällä mielellä, vaan otan mukaan matkalukemiseksi jotain kevyttä. Katsotaan mitä kirjahyllystäni osuu käteen. netta

Kesää ja retkiä

Olen nauttinut kesän joka hetkestä. Joka aamu olen käynyt aamu-uinnilla läheisessä Bogryd-järvessä. Miten ihanaa uida peiltyynessä järvessä, uida ja meditoida ja koko järvi on vain minua varten. Tänä aamuna oli synkkää ja ukkonen jyrähteli, mutta uin silti, järveen tipahtelivat sadepisarat ja taustalla jyrisi ukkonen, siinäpä kulissit kesäaamuun.
Eilen olikin retkipäivä. Lähdimme ystäviemme kanssa Hyltenäsiin Seatonin kukkulalle. Ilma oli mitä ihanin, sillä Seatonin kukkulalle ei voi mennä, jos ei aurinko paista. Paikan historia on siellä vahvasti läsnä koko ajan. Nautimme todella retkestämme. Eväskorit tyhjennettiin, ihailimme maisemia ja tutkimme myös entiseltä ajalta jääneen, nyt jo villiintyneen puutarhan kasveja.
Eikä retkemme vielä siihen päättynyt. Ajoimme Hyssnaan ja poikkesimme Hyssnan myllylle. Lisää kauniita näkymiä, virtaava myllypuro taustalla istuimme ja söimme Markun tarjoamat jätskit. Mukavaa, ikimuistoista. Tällaisia picknick-retkiä suosittelen toisillekin. Se ja hyvien ystävien kanssa yhteinen kokeminen antaa elämälle sen tarvitsemaa ryytiä. "Luokse tullen, luota mennen liukuu heinäkuu... " niin että nautitaan suven suloisuudesta niin kauan kuin sitä kestää. netta

Akvarellimuseossa

Eilen tehtiin retki Akvarellimuseoon, Skärholmiin, joka on kauniilla Tjörnin saarella. Ulla-Maija lähti mukaan ja retki oli, kuten odotinkin, todella hieno! Koko Ruotsin länsirannikko on niin kaunista. Sen merellinen atmosfääri on vertaansa vailla. Istuimme kalliolla ja söimme retkieväitä, kahvia ja mansikoita. Ja sitten museoon. Andrew Wyethin akvarellit Ohlssonin talosta ja sen ympäriltä täytti kaikki odotukseni. Se oli todella niin vaikuttava kuin olin odottanutkin. Katsoimme filmin ja opastettu kierros antoi lisävaloa taiteilijan malleina olleista Ohlssonin ihmisistä ja heidän elämästään. Ja tärkein aiheista tietenkin Ohssonin talo! Kaikille lienee Wyethin tauluista tuttu: Christinas world, mutta nyt sain nähdä lisää Wyethin taiturimaisia akvarelleja. Tämä taidenäyttely on sieltä parhaasta päästä, joita olen käynyt katsomassa. Vielä pitää tänä kesänä ehtiä käymään katsomassa Carl Wilhelmssonin näyttely. Hän kuvasi tauluissaan juuri länsirannikon, Bohusläänin ihmisiä. Se on pakko nähdä. Eilen oli kuuma päivä, vaikka rannikolla kävi vilpoinen merituuli. Tulomatkalla pysähdyimme vielä itsepoiminta mansikkaviljelmällä ja poimimme mukaamme mansikoita isot kassilliset. Makeita ja suoraan maasta poimittuja, niitä sitten söimme vielä illalla kotona jätskin kanssa. Kotikaupungissa olikin varmasti vuoden kuumin päivä, sillä mittari näytti illalla 32 astetta! netta